Kiireinen kevät -> vähäiset päivitykset blogiin.

Kevään lopuksi on oltu harjoittelemassa terveysasemalla. Ensin oli kaksi viikkoa aikuisten avovastaanottoa. Terveydenhoitajan työnkuvasta sain tällaisen käsityksen:

- haavanhoitoa

- ompeleiden poistoa

- korvahuuhteluita

- diabeetikoita, reumaatikoita, astmaatikoita

- injektioita

- terveysneuvontaa (tupakanlopetus, painonhallinta, kolesterolit yms)

...ja sitten ovat tietenkin akuutit kävijät. Lääkärien puutteessa sairaan- ja terveydenhoitajat jakelevat sairaslomia, kaivelevat ihmisten ruumiinonteloista sinne juuttuneita esineitä, katsovat korviin, kurkkuun ja silmäluomen alle, tunnustelevat patteja ja ihmettelevät ihottumia (kuka niistä tietää!!). Lisäksi he teippaavat polvia, jakavat kyynärsauvoja, mittaavat verenpainetta ja antavat tetanusrokotteita. Mieleenjäävintä niinä neljänä päivänä, jotka vietin päivystysvastaanoton hoitajan kanssa hänen työhönsä tutustumassa, oli poliisien terveysasemalle tuoma dementiasta kärsivä ihminen, joka ei tiennyt nimeäänkään.

Viatonta aloittelijaa (peräti opiskelijaa) voi viedä miten haluaa. Kuin pässiä narussa taitaa sanonta kuulua. Esimerkiksi ihmettelin, etten koskaan ennen ole kuullut tällaisesta aivan yleisestä ilmiöstä, että jalan nyrjähtäessä pahastikin ei ensin tunnu juuri mitään kipua, ja kipu alkaa vasta seuraavana päivänä! Kokenut hoitaja sitten huomautti, että tällaisia ihmeellisiä tapauksia vaikuttaa sattuvan enimmäkseen rautatieaseman tienoilla perjantai- ja lauantai-iltaisin.  Kuitenkin kysyttäessä "mitään en ollut ottanut".

Jos itse outsiderina, ehkäpä wanna-be-opiskelijana, miettisin millaista se opiskelu mahtaa olla, niin juuri näitä haluaisin lukea: kokeiden kysymyksiä, tehtävien tehtävänantoja, aikatauluja ja lukujärjestyksiä.

Keväässä on ollut paljon ryhmätöitä, varmaankin enemmän kuin ennen, koska ihan jokaiseen opintojaksoon näyttää nyt kuuluvan jonkinlainen draamallinen tilanne tai tietyn teeman esittley muille opiskelijoille. Ehkä se on ihan harkittua terveydenhoitajavalmennusta: terveydenhoitajan ammattikuvaan kuuluu ryhmien vetäminen ja terveysvalistus....

Imetysohjaajakoulutuksessa ryhmät saivat valmistaa valintansa mukaan draaman, luennon tai niiden yhdistelmän (n. 15 minuuttia esittämisaikaa, 5 minuuttia keskusteluaikaa) mm. tällaisista aiheista:

• imetysapulaitteen käytön ohjaus äideille
• oksitosiinirefleksin stimulaatiohieronnan ohjaus isille
• eri imetysasentojen ohjaus äideille
• kaalinlehtien käyttö pakkautuneiden rintojen hoidossa

"Kerro, miksi kyseinen asia on tärkeä, missä tilanteissa voidaan käyttää, miten toimitaan ja mitä pitää muistaa ottaa huomioon" (en ollutkaan huomannut näitä kysymyksiä kuin vasta nyt jälkeenpäin!)"

"Mieti asiaa myös pedagogiikan kannalta: miten oetat, miten varmistat että oppimista tapahtuu" (tätäkään en ollut huomannut! me tehtiin ihan draama, ehkä se oli niin vaikuttava että oppimista tapahtui mieleenjäämisen kautta??)

kuvassa imetysapulaite

Tentissä kysyttiin kolostrumin hyötyä vauvalle, hamuilun vaiheita ja mikähän se kolmas kysymys oli, en muista!

***

Muita ryhmätöitä ovat olleet aiemmin mainittu seksualaivalistustunti yläasteelle (meni hyvin ja oli hauskaa! tehtävään liittyvät kirjalliset osuudet eli raportointi "tuotesuunnitelman muodossa" taas oli yhtä piinaa joka kesti vielä viikkokausia), esitys siitä "miten terveydenhoitaja voi tukea perhettä jossa on menossa avioero", ja yksin tehtävä mutta muuten ryhmätyötyyppinen ohjaustuokio ikäihmisille seksuaalisuudesta.... minä siis valitsin taas tuon seksiaiheen, tarjolla oli myös painonhallintaa, tupakoinnin lopettamista, osteoporoosin ehkäisyä ja sen sellaista.

On mukava huomata, että tässä vaiheessa opiskeluja tulee jo yhtä ja toista mieleen mistä tahansa noista edellä mainituista aiheista ihan kirjoihin kurkkimatta. Siis muutakin kuin omaa kokemusta. Jotain on tarttunu tunneilta ja tenttiinluvusta ja aiemmista ryhmätöistä (hohhoijaa) päähän.

Siivosin vähän kasseja ja pussukoita ja löysin pari potilaslistaa, jotka ovat jääneet taskuun harjoittelupaikasta tai vastaavasta. Keikkapaikoiltakin aina joskus jää lista taskuun ja huomaa vasta pukuhuoneessa: ei sitä sinne roskikseen voi jättää vaan revin myöhemmin huolella. Osassa paikoista potilaslista, joka tulostetaan esim keikkalaiselle avuksi, sisältää aivan liikaa henkilökohtaista tietoa potilaista.

Ja ihan turha kommentoida tänne, että "tsiisus vaihda alaa jos et ton enempää välitä potilaiden tietosuojasta". Tai joo, saa kommentoida, jos itse kävelisi pitkän matkan takaisin osastolle viemään paperin silppuriroskiin.

Mutta jos potilaiden henkilötiedot poistetaan nämä listat ovat hyvää opiskelumateriaalia. Tuntee oikeasti oppineensa jotain (vaikka sitten vain sairaalajargonia!) kun tajuaa minkälaisia ongelmia on potilaalla jolle annetaan iv. nacl.c.gluc 1000-1500 ml/vrk tarv Furesis 10 mg + NTP. Tai C-me 1,5 g x 3 iv stoosi klo 6 - 15 - 22 26.11. CRP PVK NTP. Yhdellä taas on HH j.t.p. Haavalla staf.aureus. ei po ab.

Nämä olivat kotisairaalan potilaita. Kirurgiselta osastoltä löytyy trac, peg, cv, drx1 (penrose). Siinä on ihmiseen tehty reikiä.

Nyt tuhotaan laput.

Olin yksi aamu koulussa kaksi tuntia liian aikaisin. Olen niin tottunut siihen, että tunnit menevät aamupäivä - iltapäivä -rytmissä, etten kerta kaikkiaan hahmottanut päivän neljän tunnin sijoittuvan tällä kertaa kymmenen ja kahden välille. Vaikka se selvästi luki kalenterissani. Tehyn kalenterissa. Joka toisella luokkatoverilla tuntuu olevan Tehyn kalenteri käytössä. Vapise, Terveydenhoitajaliitto! (jos kalenterivalinnata nyt voi päätellä mitään siitä, kenen me annamme toimia edustajanamme tulevaisuudessa...)

Sinänsä ei haitannut yhtään olla koulussa liian aikaisin. Tulipa tehtyä niitä pieniä hommia, nettihakuja ja sen sellaisia, joille ei koskaan ole ihan tarpeeksi aikaa. Tuona aamuna hain materiaalia seksuaaliterveysryhmäohjausta varten, luokkamme pääsee pitämään sellaisia 8. -luokkalaisille osana erästä projektia. Sinänsä mukavaa, että tutkimus- ja kehittämistyön opintojakso on tällä kertaa hyvin käytännönläheinen. Opettajan varmaan käynyt sääliksi meitä.

Toinen homma, jonka hoidin kahden tunnin aikana, oli kirjoittaa luentopäiväkirja "Lapsen, nuoren ja perheen terveydenhoitotyön erityiskysymyksiä" -luentosarjaan kuuluvasta neljän tunnin paketista aiheenaan Lastensuojelu. Näistä erityiskysymysluennoista ei tule tenttiä eikä kuulustelua, joten oppimisemme maksimointi (lue: varmistaminen, lue rumemmin: kyttääminen) suoritetaan antamalla pakolliseksi tehtäväksi luentopäiväkirjojen pitäminen.

Ei se mitään. Kyllä minä päiväkirjoja pidän, jos käsketään.

Koulu maistuu jotenkin hyvälle nyt. Erityisen hyvälle. On sopivassa määrin aikaa tehdä itsenäistä työtä, on sopivassa määrin tietotulvivaa luennointia (esimerkiksi äitiysneuvola-asioita), ja sopivassa määrin käytännön töitä ja ryhmätöitä.

Luokallemme on tullut neljä uutta opiskelijaa, joista kaksi on valmiita sairaanhoitajia, jotka hakivat terveydenhoitajalinjalle pääsykokeiden kautta, ja luonnollisestikin saavat aikaisempina suorituksina (koska ovat vasta äskettäin valmistuneet AMK:sta) hyväksi luettua kaiken, mitä me olemme tähän asti opiskelleet, ja osallistuvat nyt vain näihin terveydenhoitajan ammattiopintoihin, jotka meillä alkoivat tämän vuoden alusta. Yksi on koulunvaihtaja, pakolainen toisesta ammattikorkeasta, jossa terveydenhoitajien opetus on suurissa ongelmissa, oppilaat kärsivät ja opettajista osa on luvattoman epämotivoituneita. Ja yksi on kanssamme samoihin aikoihin aloittanut sairaanhoitajaopiskelija, joka vaihtoi terkkaripuolelle.

Uudet ihmiset tuovat myös uutta virettä luennoille ja ryhmätöihin. Hauskaa, kerta kaikkiaan.

Kevään ohjelmassa:

- opinnäytetyö suunnitelmaseminaariin asti (opinnäytetyö jakautuu aihevalintaan, suunnitelmaan, toteutukseen ja julkistukseen/kypsyysnäytteeseen, ja joka vaiheessa pidetään seminaareja, joissa seuraamme toistemme opinnäytetöiden edistymistä ja esittelemme omiamme)

- terveyden edistäminen terveydenhoitotyössä (menetelmiä, kuten erilaiset asiakaskeskustelutyylit, puheeksiotot, dialogit, sekä ohjelmia ja periaatteita, ja rokotusasioita)

- terveyden edistämisen harjoittelu (kaksi viikkoa aikuisten terveysneuvontavastaanotolla tai jossain... emme oikein kukaan vielä tiedä mitä tähän sisältyy, ainakin joku terveystarkastus- ja neuvontatehtävä)

- äitiyden hoitotyö ja imetysohjaajakoulutus (siis äitiysneuvola-asiat ja imetysohjaajakoulutus, jonka näyttöosuus tosin tehdään vasta ensi syksyllä lapsivuodeosastoharjoittelussa)

- lapsen ja perheen terveydenhoitotyö (siis lastenneuvola-asiat)

- kahteen edelliseen liittyvät lääkäriluennot

- lapsiperheiden terveydenhoitotyö -harjoittelu (neljä viikkoa neuvolassa)

- tutkimus- ja kehittämistyön hyödyntäminen (aiemmin on ollut "perusteet" ja "menetelmät", tällä kertaa aiheena pitäisi olla julkistaminen ja tuotteistaminen, mutta seksivalistukseksi menee, kuten yllä kuvailin.... no, kyllä me joudutaan se kirjallinen työkin tekemään lähdeviitteineen päivineen).

Kuvassa hyvinvoiva pulska vauva enteilemässä neuvolaharjoitteluani....

Nyt ei mitään virtsa- tai verinäytteitä, vaan OPINNÄYTTEITÄ. Opinnäytetyön tekeminen käynnistyi, kun opiskeluja on puolitoista vuotta jäljellä. Tämän vuoden lopussa pitäisi olla valmista.

Prosessi on vielä vähän epäselvä, mutta selkenee koko ajan. Metropoliassa opinnäytetyöt täytyy (jos ei ole erittäin hyvää syytä poikkeukseen) tehdä koulun "projekteissa", jotka ovat enemmän tai vähemmän työelämään ja oikeisiin tutkimus- ja kehittämistarpeisiin kytkeytyviä.

Ensin siis haetaan tiettyyn, mieluisaan projektiin. Tänä vuonna tarjolla on esimerkiksi painehaavojen ehkäistytukimuksen parissa intervention tulosten tarkastelua, tai kirjallisuuskatsausten tekemistä seksuaaliterveyden edistämisen aiheista, tai opiskelijoille tehdyn kyselyn analysointia aiheena "miten asiakaslähtöinen olen" asiakaslähtöisyysprojektissa joka tehdään yhdessä virolaisten hoitoalan oppilaitosten kanssa, tai rokotteiden vaikuttavuustutkimusta, tai imetysaiheisten tutkimusten suunnittelua suuressa Urbaani vanhemmuus -hankkeessa, tai lapsiperheen potilasohjausasioita. Nämä vain esimerkkeinä.

Opinnäytetyö ei ole kovin laaja työ, vaikka sen tekemiseen varataankin 400 tuntia seminaareineen ja tiedonhakupajoineen. Aihe kannattanee rajata tiukasti.

Olen ennakkoluuloinen: olen sekä tutustunut että ollut "tilaajan edustajana" vaikuttamassa moneen opinnäytetyöhön, joiden lopputulos on harrastelijamainen ja hajanainen eikä sillä ole oikeaa käytännön soveltuvuutta. Toisaalta, on ihan tärkeitäkin asioita saatu opinnäytetyöresurssein tehtyä. Toivottavasti omani sijoittuu jälkimmäiseen ryhmään. Ylihuomenna pitäisi tietää aihe. Tiedän vasta aihealueen! Voi painetta.