Kiireinen kevät -> vähäiset päivitykset blogiin.

Kevään lopuksi on oltu harjoittelemassa terveysasemalla. Ensin oli kaksi viikkoa aikuisten avovastaanottoa. Terveydenhoitajan työnkuvasta sain tällaisen käsityksen:

- haavanhoitoa

- ompeleiden poistoa

- korvahuuhteluita

- diabeetikoita, reumaatikoita, astmaatikoita

- injektioita

- terveysneuvontaa (tupakanlopetus, painonhallinta, kolesterolit yms)

 

...ja sitten ovat tietenkin akuutit kävijät. Lääkärien puutteessa sairaan- ja terveydenhoitajat jakelevat sairaslomia, kaivelevat ihmisten ruumiinonteloista sinne juuttuneita esineitä, katsovat korviin, kurkkuun ja silmäluomen alle, tunnustelevat patteja ja ihmettelevät ihottumia (kuka niistä tietää!!). Lisäksi he teippaavat polvia, jakavat kyynärsauvoja, mittaavat verenpainetta ja antavat tetanusrokotteita. Mieleenjäävintä niinä neljänä päivänä, jotka vietin päivystysvastaanoton hoitajan kanssa hänen työhönsä tutustumassa, oli poliisien terveysasemalle tuoma dementiasta kärsivä ihminen, joka ei tiennyt nimeäänkään.

Viatonta aloittelijaa (peräti opiskelijaa) voi viedä miten haluaa. Kuin pässiä narussa taitaa sanonta kuulua. Esimerkiksi ihmettelin, etten koskaan ennen ole kuullut tällaisesta aivan yleisestä ilmiöstä, että jalan nyrjähtäessä pahastikin ei ensin tunnu juuri mitään kipua, ja kipu alkaa vasta seuraavana päivänä! Kokenut hoitaja sitten huomautti, että tällaisia ihmeellisiä tapauksia vaikuttaa sattuvan enimmäkseen rautatieaseman tienoilla perjantai- ja lauantai-iltaisin.  Kuitenkin kysyttäessä "mitään en ollut ottanut".