Joskus ei tiedä mitä tänne kirjoittaisi, vaikka olisi aikaa ja mieli kirjoittaa. Onko nyt tullut elettyä opiskelijan elämää niin kauan, ettei enää pysty näkemään mikä tässä arjessa olisi mielenkiintoista, yleisesti kiinnostavaa tai vaikka hupaisaa?

Ainakin tiedän, että tätä blogia lukee ihmisiä, jotka harkitsevat hoitoalan opiskelijaksi lähtemistä. Tiedoksi, että tällaista se sitten on.

Maanantaina:

Koulu alkaa klo 8.15. Aiemmin aamutunnit alkoivat 15 minuuttia myöhemmin, mutta koulurakennuksen ruuhkauduttua yhä pahemmin piti laittaa puolet porukasta vähän eri vuoroon. Toiveena on, että jonot vähenisivät ruokalassa ja kahviossa. En olekaan nyt nähnyt yhtään pitkälle porraskäytävään ulottuvaa jonoa, joten ehkä tämä toimii. Ei niitä ennenkään joka viikko sattunut silmään.

Ikääntyneiden hoitotyön laboraatio, eli ollaan pienemmissä ryhmissä harjoittelemassa jotain käytännön taitoa tai tehtävää. Tällä kertaa kompressiosidontaa alaraajahaavoja ehkäisemään ja turvotusta poistamaan. En ollut tiennytkään, että tämä on aivan peruskauraa vanhusten kotihoidossa, ja olen onnistunut välttymään painesidontojen tekemiseltä pitkäaikais- ja terveyskeskussairaaloiden osastoillakin!

Kuvan sidonnoista keskityin tuohon anatomiseen. Sidonta on helppoa, mutta aivan mahdotonta oli saada paineita sellaiseksi kuin niiden oikeasti pitäisi olla (käytimme pientä siteen alle jätettävää painemittaria): nilkassa suurempi, pohkeessa noin 30 % pienempi, eikä varsinkaan saa tehdä kiristyssidettä polven alle. On luultavaa, että siellä kotihoidossa sidotaan ihan miten sattuu. Ilmeisesti silläkin on jotain vaikuttavuutta.


Kuvan lähde: www.kaypahoito.fi

Harjoittelimme näitä toisiimme. Kaikkia nolotti, että haiseekos mun jalkani nyt ja onko varpaanvälit puhtaat. Opettaja oikein huomautti, että näin ne asiakkaatkin ajattelee, muistakaas se.

Iltapäivä vapaata.

Tiistaina aamupäivällä ruotsia. Katso aiempi entry: edelleen on aivan kauhean rankkaa. Ja koko luokka tuppisuita. Ihmettelen, miten vastikään lukiosta valmistuneetkaan eivät tunnu ollenkaan osaavan ko. kieltä. Mutta ei se spelaa joka pelkää: puhumaan vaan, ja sitten huidotaan kun sanat loppuu. Tämä Siskon taktiikka! Tällä kertaa opiskelimme feberterminologi, injektioner och vaccinationer.

Iltapäivä vapaata, paitsi puolella luokkaa, jolla on nyt se laboraatio, jossa itse olin maanantaina.

Käyn kirjastossa kopioimassa Hoitotiede -kirjan kokonaan, koska kirjaa ei saa lainaksi mistään, ja se on sen verran yleistä tasoa ja lätinää, etten halua missään tapauksessa sitä ostaakaan, vaikka tieteestä tykkäänkin. Tentti on.... tässä joku päivä. Olisiko torstaina? En ota stressiä hoitotieteen perusteiden tentistä, koska uskon, että perusteet ovat minulla jotenkuten hallussa. Koskapa se kiinnostaa niin siksipä juuri.

Nyt olen kotona, blogaan ja mietin tekisikö seuraavaksi ruotsin kotitehtävät, lukisiko hoitotieteen perusteita, pelaisiko vähän world of warcraftia, tiskaisiko vai katsoisiko Dr Housea dvd:ltä. Ainakaan en aio harjoituslaskea huomiseen lääkelaskukokeeseen. Katsoin opettajan antamat 9 harjoituslaskua eilen ratikassa läpi, olivat niin helppoja, ettei niihin tarvinnut edes kynää (siis läpikatsomiseen, sen varmistamiseen, että nämä osaisin). Opettaja itse oli laskenut yhden väärin! Mutta kyseessä onkin aivan pahamaineisen hössö opettaja.