Viikko jatkuu keskiviikkoaamuna lääkelaskujen kokeella. Jokaiseen "opintojuonteeseen", käytännössä jokaiseen harjoitteluun, on liittynyt teoriaosuus, laboraatioita (niitä harjoitteluja koululla) ja lääkelaskukoe, jotka on oltava - periaatteessa - suoritettu, ennen oikeaa käytännön harjoittleujaksoa.

Lääkelaskuja pelätään ja niistä puhutaan paljon. Tämä ylimääräinen mystiikka varsin perusmatematiikalle tulee siitä, että laskinta ei saa käyttää, että laskutoimitukset pitää merkitä näkyviin opettajan ymmärtämällä tavalla pienintä yksityiskohtaa myöten, ja että yhtään pientäkään virhettä ei saa kokeessa olla, tai se on hylätty. Niille, joilla on "matikkavamma" peruskoulun jäljiltä, tämä on ahdistavaa. Meille, joilla ei ole, kokeet ovat naurettavan helppoja. Voimme mekin silti tehdä virheitä jotka harmittaa. Omalle kohdalle ei ole sattunut, mutta luokkakaveri esimerkiksi katsoi ihan selvästi, että XCVIII on 97. "Oliko siinä kolme viivaa?? Mä näin vaan kaksi, tarkistin vielä!", parkui poloinen kokeen jälkeen käytävällä.

Itse laskutoimitus oli niinkin vaikea, kuin "potilaan reseptissä lukee XCVIII, hän ottaa kaksi tablettia päivässä, kuinka pitkään lääkepakkaus kestää?". 

***

Lääkelaskukokeen jälkeen oli neljä tyhmää hyppytuntia, ja iltapäivällä sitten harjoitteluinfo. Saimme tietää, kuka opettaja on kenenkin harjoittelun valvoja, kun viikon päästä lähdemme kotihoidon harjoitteluun. Saimme myös harjoittelun aikana suoritettavan kirjallisen työn ohjeen. Täytyy havainnoida harjoittelussa jotain eettisesti askarruttavaa tilannetta, analysoida sitä lähdeteoksia käyttäen "silleen FILOSOFISESTI VÄHÄN niinku", sanoi opettaja, kirjoittaa selvitys, ja keskusteluttaa opiskelutovereita sitten harjoittelun jälkeen aiheen tiimoilta. Aika tyypillistä AMK kamaa tämä tehtävä.



Meri ei liity mitenkään aiheeseen, teki vain mieli katsella merta tässä vaiheessa viikkoa.

***

Torstaina ruotsia. Huh *pyyhkii otsaa*. Vi diskuterade mera om vaccinationer, och försökte att ge områdning i telefon. Tätä kaksi 1,5 tunnin pätkää, mikä on neljä oppituntia (yksi kestää 45 minuuttia).

Iltapäivällä ikääntyneiden hoitotyön "paja". Ihan tavallinen tunti se oli, vaikka opettaja oli yrittänyt saada sen kuulostamaan kiinnostammalta nimeämällä sen noin. Ryhmissä laadittiin "HOPASU" eli hoito- ja palvelusuunnitelma esimerkkitapauksille, jotka saimme paperilla. Sitten esiteltiin sitä muille ryhmille.

***

Perjantaina ei ollut muuta kuin hoitotieteen perusteiden tentti. Etukäteen sitä oli kovin pelätty, koska kukaan ei oikein tiennyt minkä tyyppisiä kysymyksiä opettaja harrastaa. Opettaja oli uhannut kahdella esseekysymyksellä, mutta toinen olikin neljän termin selitys: "Mitä tarkoittavat: tieteen objektiivisuus? tieteen julkisuus? perustutkimus? kliininen tutkimus?". Toinen oli essee: "Miten tutkitaan hoitotyön vaikuttavuutta ja millaisia ongelmia sen tutkimiseen voi liittyä? Kerro jokin esimerkki tällaisesta tutkimuksesta, joko todellinen tai tätä tehtävää varten kehittämäsi tutkimus?".

Itse olen hoitotieteen perusteet oppinut omin päin ja aiemmin, joten olisin kokeessa pärjännyt helposti lukematta riviäkään. UNOHDIN tosin kertoa, millä menetelmillä vaikuttavuutta voisi esimerkiksi tutkia, kun innostuin analysoimaan hoitotyön vaikuttavuuden todistamisen erityisiä ongelmia puolentoista sivun verran. Mutta ei tuosta ihan huonoa numeroa voi silti tulla.

Yksi kolmannes kurssin arvosanasta tulee verkko-opiskeluna suoritetun tehtävän perusteella. Verkko-opiskeluun koululla on oikeasti hyvä alusta (=tekniikka). Tykkään!