Nyt pitää kiireen vilkkaa opiskella, mitä erityistä liittyy lasten sairaanhoitoon, ennenkuin harjoittelujakso alkaa. Tunneilla on aiheina ollut:
- Lapsen sairauskokemus (ikä- ja kehitysvaihe huomioiden, sairaalakammon ehkäiseminen ja hoito)
- Leikki lapsen sairaanhoidossa
- Normaalin kasvun ja kehityksen tukeminen myös sairaan lapsen kohdalla
- Perheen ja vanhempien merkitys ja tukeminen
- Lapsen lääkehoidon erityispiirteitä (päälimmäisenä jäi mieleen, että lapsethan ei mielellään niitä lääkkeitä ota...) + kivunhoito lääkkeillä
- Lapen nestehoidon ja ravitsemuksen erityispiirteitä
- Lapsen sairaalaelvytys
- Peruselintoimintojen tarkkailu ja tukeminen
- Kuolevan lapsen hoitotyö ja perheen tukeminen
- Kehitysvammat
Erittäin kursorisesti näitä on käyty läpi, ei siis todellakaan syventyen.
Tehtiin ryhmätöitä "pitkäaikaissairaan lapsen hoidosta", mutta minun ryhmäni aihe akuutti leukemia on kyllä enemmänkin.... no, akuutti kuin krooninen sairaus, vaikka hoidot kestävätkin vuosia.
Lapsiin liittyvien tuskallisten ja vaikeiden asioiden käsittely voi olla todella raskata. Ei jaksa enää pidätellä kyyneleitä, ja jonkun sairaskertomuksen lukemisen jälkeen tuntuu, että hartioita painaa sadan kilon taakka. Huh.
Joillain luokkakavereilla ei ole mitän kokemuta lasten kanssa olemisesta - oman lapsuuden jälkeen, josta ei välttämättä ole kauhean pitkä aika. Heiltä puuttuu tämä omakohtainen kauhu siitä, että kenelle tahansa lapselle voi milloin vain käydä hirveitä asioita, jonka jaan sellaisten luokkatovereiden kanssa, joilla ON pieniä lapsia.
Toisaalta heitä jännittä, miten niiden lasten kanssa sitten ollaan. Yksi näkee unia, miten hänet heitetään viikokn päästä harjoittelusta ulos, kun on "rikkonut jonkun vauvan". Olen rohkaissut: lapset ovat ihmisiä, suhtaudu kuin ihmisiin. Ota kontaktia vanhempiin. Kyllä se siitä. Varmasti.
Mutta miten niiden omien kyynelien kanssa tuolla harjoittelussa.... jää nähtäväksi. Jos haluat testata omaa sietokykyäsi, niin haepa youtubesta sanoilla child leukemia.
Kommentit