Anestesian lääkäriluentoja pitää sujuvasti puhuva nuori ihminen, jota on myös kiva katsella. Hyvä niin, sillä luennot ovat iltaisin neljästä kahdeksaan, ja siinä on hereillä pysymistä! Ainakin minulla.

Tänään kyseinen anestesialääkäri reagoi oudosti, kun eräs opiskelijoista (kerrankin se en ollut minä!) kysyi: "Miten sä määrittelet ison leikkauksen??". Lääkäri hermostui ja alkoi tivata, miksi opiskelija tämmöistä kysyy. "Miten sitte ite määrittelet", loihe luennoitsija lausumaan. Häh?

Yritti sitten lievennellä, että ei vain oikein ymmärrä kysymystä, sillä se on "niinkuin kysyisi miten määrittelet kauniin kukan", eli kysymys olisi ikäänkuin liukuvasta ja subjektiivisesta rajasta.

No, varmaan niin onkin. Ei varmaankaan ole olemassa mitään virallista "iso leikkaus - keskikokoinen leikkaus - pieni leikkaus" -luetteloa. Mutta kyllä minua alkaa jo harmittaa liikavarvaspotilaiden puolesta, kun heidän operaationsa on suunnilleen ainoa, mitä kukaan opettajistamme koskaan tarjoaa esimerkiksi pienestä leikkauksesta. Siis sellaisesta, johon voidaan lähteä vähän keveämmällä arsenaalilla anestesia-, instrumentti- ja valvontaan varautumispuolella.

Kaikki muut ovat isoja leikkauksia. Paitsi - mikä taisi kirvoittaa tämänpäiväisen opiskelijakysymyksen - hän määritteli "ei niin isoksi" myös umpilisäkeleikkauksen.

Mitä minun kirjoihini tulee, tämä kysymys on edelleen ratkaisematta. Mutta ei noi opettajat, ei jumatsuide edes lääkärit, tiedä aina kaikkea eikä osaa joka asiaa selittää. Olen huomannut.