Perioperatiivisen hoitotyön tunnilla "leikittiin". Tai näin opettaja asian meille esitteli. Jakaannuttiin ryhmiin, joissa oli kolme jäsentä, yksi jokaista leikkaussalissa tavallisesti olevaa hoitajaa kohtaan: instrumentoiva hoitaja, anestesiahoitaja ja valvova sairaanhoitaja eli "passari". Ryhmät hajaantuivat niin, että kaikki "spesialistit" kohtasivat toisensa omissa ryhmissään ja saivat tehtäväkseen selvittää "mitä minä teen leikkausprosessin aikana". Tätä tutkittiin kirjan taulukosta ja keskustellen - mutta kuten kävi ilmi, on vähän vaikea selvittää itselleen asiaa josta ei tiedä mitään.

Niinpä ensin keskusteltiin siitä, miten "mitähän tuo diatermialaitteen kiinnittäminen tarkoittaa - mihin se kiinnitetään mitä häh?" tai "joo joo pidetään kirjaa mutta mistä asioista, onhan anestesiahoitajallakin oma kirjanpitonsa?" tai "miksi tässä lukee, että 'seuraavan potilaan esilääkitys' seuraava potilashan on vielä siellä vuodeosastolla?" - ja sitten istuksittiin odottamassa, että opettaja ehtii kertomaan meidän ryhmällemme miten prosessi oikeasti menee. Ne, jotka tietävät, huomaavat ylläolevasta, että kuuluin passareiden ryhmään.

Sen jälkeen palattiin "kotiryhmään" ja kerrottiin toisillemme, mitä olimme oppineet. Jotenkin tuntuu että opettaja olisi voinut kertoa asiat meille kaikille yhtäaikaa ja samantien, mutta menihän tunti näinkin, niitä näitä rupatellessa. Ehkä alun ihmettelyvaihe auttoi asioita jäämään mieleen?

***

Opettajan pöydällä oli:



Tunnistin laryngoskoopin ja olin hämmästynyt, että sana on jäänyt mieleen.

Hetken päästä opettaja kertoikin, että eräs opiskelija oli kerran sairaalaharjoittelun aikana sattunut mukaan elvytystilanteeseen, ja lääkäri oli pyytänyt antamaan laryngoskoopin. "Mikä se on!?", oli opiskelija parahtanut.

Tästä oli sitten soitettu kouluun ja valitettu: "mitä siellä opetetaan kun ei opiskelija edes laryngoskoppia tiedä?".

Minulle tuli tästä paha mieli. Ehkä koulussa voisi olla enemmän termien pänttäämistä, jotta siihen saisi jo etukäteen varmuutta, mutta toisaalta niitä vieraita termejä on aika hitonmoinen määrä, ja.... hitto.... kuvitelkaa nyt sitä tilannetta: elvytys päällä, opiskelijana luultavasti ensimmäisessä sellaisessa tilanteessa, keneltä tahansa olisi voinut mennä itseluottamus ja kadota varmuus. Parempi kysyä kuin kuvitella.

Ja sitten kahvihuoneessa omahyväisenä supistaan, että "...ei tiennyt mikä on laryngoskooppi.... kuvitelkaa.... ajatella.... kauheeta.... MINÄ kyllä soitan sinne kouluun...".

No, en tiedä tapauksesta muuta, joten tämä on tällaista mielikuvittelua.

Tässä laryngoskoopin käyttötarkoitus:



Kyseessä on teho-osastossa (telkkarisarja) usein nähty tilanne, jossa potilaan nieluun täytyy työntää intubaatioputki hengityksen auttamiseksi tai korvaamiseksi nukutuksen aikana. Laryngoskooppi on nielun avaamiseen sopivan muotoinen taskulamppu, jolla saadaan oikea kohta näkyviin ja sitten pistetään tuubia sisään.