Aavistelen, etten edusta enemmistöä hoitoalan opiskelijoista kun olen ihan innoissani sellaisista aiheista kuin hoidollinen päätöksenteko (teorian tasolla). Mutta kun olen. Ehkä minua vähän ottaa aivoon usein näkemäni "tehdään niinku ennenkin"- ja "voiku hankalaa kun potilaat tekee kysymyksiä" -mentaliteetit. Ehkä kaipaisin hoitotyöhön enemmän perusteltavuutta.

Ja se taas ei ole mahdollista, ellei päätöksiä tehdä ainakin osittain tietoisesti ja kriittiselle tarkastelulle avoimesti. Olkoonkin, että (lukee tenttikirjassa) kokeneet hoitajat tekevät päätöksiä pitkälti intuitiivisesti, varsinkin nopeatempoisessa ja teknisesti vaativassa työssä (esim tehohoito).




Hoitotyön päätöksenteon opintojakso II ei ole ollut vailla koomisia piirteitä. Opettajamme on ensimmäistä kertaa tämän jakson opettajana, mutta on saanut materiaalit toisilta opettajilta, jotka ilmeisesti vahtivat hysteerisen tarkasti, että "kaikki saavat saman opetuksen", ja että käytetään nimenomaan heidän diojaan ja oikeassa järjestyksessä.


Joka tunnille täytyy tehdä alustava tehtävä: keksiä harjoittelukokemuksistaan joku moniammatillisen päätöksenteon tilanne, jota sitten analysoidaan aivan kaikilta mahdollisilta kanteilta (aina sitä samaa tilannetta). Menee vähän älyttömyyksiinkin, kun jokainen vuorollaan selittää, miten "tässä mun tilanteessa näkyi niinko selvästi edistävänä tekijänä toi ammattitaito ja sitte estävänä tekijänä se kun oli aika vähän aikaa".  Tehtävänannossa erikseen sanottiin, että "nyt on luovuus ja innvatiivisuus sallittu" mutta en minäkään entisenä luovan kirjoittamisen ammattilaisena mitään keksinyt. Pah!

Ensi maanantaina tentitään. Sitäkään en ymmärrä, mitä se mahtaa olla. Tentti tehdään parityönä, materiaalit saavat olla mukana (siis ihan mitkä tahansa materiaalit). Mitä siinä sitten testataan, ei kai nyt suinkaan vain asian todellista ymmärtämistä? Tämä olisi hurjaa!