Luovutin verta ensimmäisen kerran. Jotenkin se vain on jäänyt tähänastisessa elämässä tekemättä, mutta nyt tuntuu oikeastaan velvollisuudelta, kun on sitä työn puolesta käyttämässäkin. Pelkäsin, ettei hemppa riitä, mutta riitti se sentään (B-Hb 133 g/l)

Veri on jännittävä aine. Se on kuumaa (letku jota pitkin vereni valui nojasi käsivarteen ja tunsin miten lämmintä veri on), välttämätöntä, sitä ei pysty korvaamaan millään keinotekoisella, sitä käytetään magiassa, se on varattu jumalalle (raamatussa), se vetää, se kiehuu, se kohisee korvissa ja maistuu suussa.

Veripalvelu pitää hyvää huolta luovuttajista. Sain pinssinkin, ja kauppakassin, jossa lukee "hengenpelastaja" (mikä menee jo nolon puolelle).

Tilat olivat siistit, työntekijät hymyilivät koko ajan ja aika monella oli taidokkaat meikit ja kampaukset. Vähän tämän näköisiä kuin kuvassa molemmat (takuulla kuvaan on asettunut joku työntekijöistä!)



 Kyselin heiltä kaikenlaista. Vuoden töissä ollut sairaanhoitaja osui laskimooni ensi pistolla lähes kivuttomasti, vaikka neula oli PAKSU.

Suosittelen. Yllämainitusta linkistä löytyy tieto, missä ja kuka voi luovuttaa.