AMK-opetus ei ole aina kovin... hmm... miten sen kauniisti sanoisi... vaativaa? Haastavaa? Tietopitoista? Asioita käsitellään pikemminkin pintaa pitkin ja monen kursiin jälkeen on tunne, että "no, nyt on tuostakin meille puhuttu".

Siksi viime päivien ravitsemustieteen ja laboratoriotutkimusten tunnit ovat olleet tavallista antoisampia. Opettajat ovat tienneet mistä puhuvat, siis ihan oikeasti tuntevat alaansa, ja syventäviin kysymyksiin (tai minulle tyypillisiin "kysyn varmaan ihan perusasiaa mutta haluaisin ymmärtää tän pohjat..." -kysymyksiin) saa jopa vastauksia.

Tänään oivalsin viimeinkin jotain siitä, mitä EKG:n "kytkennät" ihan oikeasti tarkoittavat, ja miten se avaruudellinen, imaginäärinen, sähköinen sydän elektrodien keskipisteessä näkyy käyrillä ja miten sähkö johtuu elektrodeihin ja mitä se ekg-laite hommassa itse asiassa tekee, ja mitä eroa on vaikka aVL ja V4-kytkennöillä.  Teoriassa asiat olivat olleet ulottuvillani aiemminkin, mutta nyt vasta valo kajastaa.

.

Toissapäivänä näin vastaavan valon koskien erilaisia rasvoja ravinnossa. Triglyseridien, rasvahappojen ja kolesterolien - kuin myös transrasvan käsitteet selkenivät ihan silleen a. oikeasti. Tänää piirtelin mono-, di- ja polysakkaridipalleroita ja sisäistin sokerien suhteita.

Nämä eivät siis todellakaan ole mitään korkeampaa tiedettä, mutta on aivan mahdollista valmistua tuolta koulusta ymmärtämättä näistä sitäkään vähää.