Nimittäin tietenkin Vuorovaikutus.

Ammatillinen vuorovaikutus, osa 3 käynnistyi tänään. Tunnin aluksi opettaja pyysi meitä asettumaan janaksi luokan keskikäytävälle "sijoittuen sen mukaan miten suurella innolla odotatte tätä ammatillisen vuorovaikutuksen opintojaksoa - jos aivan kybällä niin tähän eteen, ja tuolla luokan takana olisi nolla, jos ei kiinnosta yhtään".

Tuli tungosta luokan takaosaan.

Ihmiset ovat kovasti pettyneitä siihen, miten osat 1 ja 2 toteutuivat (piti lukea ikuisesti Lea-Riitta Mattilan väitöskirjaa ja kirjoittaa päläpälää omista vuorovaikutuskokemuksista harjoittelussa - teimme vieläpä saman tehtävän kahdesti vain pienillä eroilla, mihin opettajakin myönsi, että "tämä menee teillä vähän hullusti, seuraavilla kursseilla tämä on muutettu" - kylläpä lohdutti!!).

Muutenkin, ainakin minun makuuni, koulussa on kovin paljon opetusta opetuksen vuoksi ja tehtäviä tehtävien vuoksi, juuri näillä vuoroavaikutuksen ja viestinnän ja hoitotieteen teoretisoinnin alueilla (ja psykologiassa!).