Mietin, onko minulle tällä kertaa sattunut harjoittelupaikka-arpajaisissa hyvä vai huono arpa. Olen menossa päihde- ja mielenterveyshoitotyön kuusiviikkoisekseni psykiatriseen päiväsairaalaan, josta opettaja osaa kertoa, että siellä on aivan oma, tiukan teoreettinen ja ryhmäterapiaan nojaava lähestyminen potilastyöhön. "Opiskelija on siinä tarkkailijan roolissa". Ja: "Jotkut opiskelijat ovat kokeneet, että eivät pääse osallistumaan". Kuulen tuon korvissani niin, että "kaikki". Ilmeisesti myös vapaamuotoinen seurustelu potilaiden kanssa on aika nou-nou. Glup.

Toisaalta terapiatyöskentely, ihan siis sillä lailla johdonmukaisesti, kiinnostaa. Saas nähdä.

Lukukausi tuntuu lyhyeltä, nythän tietysti ollaan vasta syyskuun puolivälissä, mutta kun harjoittelussa menee marraskuun puoliväliin, niin johan koulu on melkein loppu sitten tältä vuodelta, mitä nyt vähän ammatillista englantia ja ravitsemustiedettä päntätään. Keväällä on ohjelmassa uudet kujeet: kirurginen ja leikkaussalihoitajan työhön tutustutaan ja harjoitellaan kirurgisella osastolla. NE arpajaiset ovat joskus tässä syksyllä. Sadat opiskelijat eri puolilta Suomea kirjautuvat Jobstep.netiin samalla kellonlyömällä ja yrittävät saada suosikkipaikkansa varattua. Sitten palvelin jumiutuu ja kaatuu, odotellaan puoli tuntia... tunti... puolitoista... Semmoista.