Ylihuomenna alkaa koulu, mutta tänään ehdin vielä miettiä kesätöiden tiimoilta pieniä askarruttavia asioita.

Voiko ihminen halvaantua skitsofrenian seurauksena? Keikkalaisen "lunttilapussa" ei lukenut muuta kuin "psykoottinen skitsofrenia", mutta potilas makasi sängyssä aina samassa asennossa mihin hänet jätti, ei pystynyt tuolissakaan korjaamaan asentoaan omin päin - oli siis halvaantunut. Kädet vähän toimivat, pystyivät vapisten pitämään mukia. Ei kuitenkaan ottamaan sitä pöydältä. Ihan kuin ihmiseltä olisi aloitekyky lähes kokonaan kadonnut. Vastasi puhuteltaessa, yleensä myönnellen (asiasta riippumatta), mutta sanoi sentään joskus einkin niin että tiedän hänen osanneen.

Oliko Kaisu todella kaikkien muiden mielestä yhden hoitajan hoidettava? Minulta kului hänen kanssaan puolitoista tuntia suihkureissuun ja vaatteiden vaihtoon. Hän painaakin varmaan sata kiloa.  (joo, nimi muutettu)

Mitä ne sellaiset omaiset ovat, jotka jättävät potilaan parvekkeelle yksin istumaan, ja kun menen hakemaan häntä sieltä, huomaan, että eivät olleet ojentaneet hänelle nokkamukia vaikka näytin miten hän juo siitä omin käsin? Pelkäsivätkö he koskea sairaalan kapineisiin: G-tuoliin ja nokkikseen? Surkealta näytti Silja siellä parvekkeella kylmennyt kahvi edessään tuolin tarjottimella. (joo, nimi muutettu enkä syyttele niitä omaisia, ihmettelen vain mistä moinen kainous, tästä pitää kirjoittaa toinen kerta lisää...)

Miten voi auttaa ihmistä, joka vetää henkeen ruokaa monta kertaa joka ruokailukerta, kunnes itsekin haluaa lopettaa syömisen - mutta joka olisi niin nauttinut ruoan mausta ja varmaan jäi nälkäiseksikin (body mass indexistä päätellen...)? Harmillista.

Miten hoitajien jalat kestää tätä työtä? Omani ei meinaa kestää.