Listaani, jossa toivon miten minua kohdellaan jos en pysty enää kertomaan:

- älä laita nokkaa mukiini, ellei ole varma etten pysty juoman mukin reunalta normaalisti.

Sairaaloissa käytetään tosi paljon nokkamukeja. Tämä on hyvin lähellä sitä tyypillistä mallia:

 

En tiedä, mistä nokkamukivillitys on saanut alkunsa. Hyvinä puolina näen, että nokkamukissa pöydälle jätetty vesi tai mehu pysyy puhtaampana, sehän voi seistä siinä tuntejakin. Ja jos käsi vapisee tai on heikko, nokallisesta mukista on helpompi itse juoda läikyttämättä. Ja jos suu ei aukea kunnolla, niin tällä voi aivan kaataa nestettä tipoittain potilaan suuhun.

Mutta suurin osa potilaista juo selvästi paremmin ilman nokkaa. Tämän minulle osoitti kokenut hoitaja ensimmäisellä harjoittelujaksollani pitkäaikaisosastolla. Melkein joka potilaalle laitettiin aina nokat joka mukiin, ja niin tein minäkin, kunnes hän sattui huoneeseen kanssani ateria-aikaan ja osoitti, että huoneen JOKAINEN potilas joi paremmin ilman nokkaa!

Myöhemmin olen kyllä löytänyt sellaisiakin potilaita, joille nokka on vaikuttanut olevan tarpeen. Jotkut laittavat suun väkisin "nokkaa varten suppuun", eli ovat jo oppineet toisen tavan juoda. Joillekin tosiaan täytyy kaataa nestettä suuhun. Mutta heitä on pieni vähemmistö - kun nokka kuitenkin laitetaan suurelle enemmistölle muuten huonokuntoisista ja autettavista potilaista (omatoimiset tietty asia erikseen, he saattavat joskus saada vaikka kahvin ihan oikeasta kahvimukista!).

Mukista juomisen motoriikka on meillä todella syvällä selkäytimessä. Pillimäinen nokkamukitekniikka taas ei.  Kerrotaan (ja tiedän omasta kokemuksestakin), että huonokuntoiset vanhukset laitoksissa tyypilliseti juovat aivan liian vähän päivän mittaa. Eikö kannattaisi käyttää hyväkseen jokainen keino, jolla saa menemään edes vähän nopeammin edes vähän enemmän nestettä?

Mietinpä vaan. Ja tosiaan, kun minä makaan sängyssä reporankana tai kouristelevana... pliis: kokeilkaa ilman nokkaa.