Jos joskus menetän ilmaisukykyni, mutta periaatteessa olen edelleen sama minä, niin olkaa kiltit, ja:

- vaihtakaa edes pussilakanani ja tyynyliinani jos ne ovat likaiset... saan suurta iloa puhtaista liinavaatteista ja tässä tilassa (missä sitten olen) ilon aiheet ovat vähissä

- omalla hygienillani ei ole niin väliä, ei tarvitse stressata miten tukka on (sen saa leikata lyhyeksi!), eikä tarvitse pukea koruja eikä laittaa nätisti, en ollut semoinen nainen ennenkään

- rakastan rahkajälkiruokia, voisinko saada ylimääräisen annoksen, kiitos kiitos!

- älkää sanoko minua mummoksi, mummiksi saa sanoa jos täytyy, vaikken teidän mumminne olekaan, sai minua ennenkin sanoa siskoksi vaikken ollut

- antakaa minun itkeä rauhassa, ottakaa kädestä kiinni tai jättäkää yksin - itkeminen tuntuu hyvältä, ei tarvitse yrittää lopettaa sitä eikä se luultavasti ole syytös teille

- älkää silitelkö tukasta älkääkä kosketelko kasvoja, kädestä saa edelleen pitää ja selkää saa silittää ja rapsuttaa

- ottaisin mielelläni jonkun pehmolelun vuoteeseen, mielummin koira kuin nalle

- en pidä iskelmästä enkä jazzista joten yrittäkää välttää että radioni soittaisi kaikenpäivää näitä