Tein vuoron osastolla, jossa melkein kaikki potilaat olivat ruotsinkielisiä. Henkilökunta taas suomenkielistä. Yritin parhaani, mutta kyllä nolottaa kun paineen alla alkavat ne vähätkin ruotsinkielen sanat kadota päästä. Pahinta oli kun yksi kysyi minulta, missä hän on, enkä muistanut, mitä on SAIRAALA ruotsiksi. Voi kiesus.

Ei, ei se ole kiesus, se on sjukhus. Ett sjukhus? 'En'? 'Ett' tror jag...

Kaikki potilaat, jotka ottivat kontaktia, puhuivat urheasti suomea tarvittaessa. Ja neuvoivat kysymättäkin ja etenkin kysyessä. Opin, että kiisseli on ruotsiksi kräm (krem?) ja iltapala on kvällsmål. Vai oliko se kvällmål? En siis oppinutkaan!

Yrityksiä:

Jag sänkar nu ner er huvud så jag kan bättre hilata er upp på sängen.

Smak lite keltainen kiisseli (ennenkuin tajusin kysyä)!

***

Yksi kiitteli, että jag (muka) jobber så snabbt och duktigt (tms). Minun oli pakko todeta, että jag tycker att jag är inte alls snabb, men jag försöker at vara snäll.

Yksi kertoi, että kaikki hoitajat ovat olleet niin mukavia ja kilttejä (snälla) paitsi yksi (vågar jag berätta? visst kan ni berätta) joka oli tarttunut vissiin hänen tukkaansa kiinni ja siitä kiskonut päätä oikeaan asentoon ja valittanut vihaisella äänellä että kuinka se ei suju. En ymmärtänyt ihan joka sanaa mutta elekieli oli selvää. Så får man inte göra!

***

Ammatillinen ruotsi ei ole lukujärjestyksessä vielä ensi lukukaudella, englanti on. No, en tiedä kuluuko ammattisanastoon sitten just se tarpeellisin: alusastia, peräruiske, kipulääke, ruokaliina, broilerkiusaus, jalkapää...

Sanoja joita olisin tarvinnut.