Arvatkaa, puhuvatko hoitajat keskenään potilaista asiallisesti? Eivät aina. Eräälläkin osastolla tässä taannoin teki mieli mennä sulkemaan kanslian ovi, kun oli siellä rollaattorin kanssa käveleviäkin potilaita, jotka voivat liipata läheltä ja kuulla...

Dementikkojen parhaat väläykset kerrotaan virkistystarkoituksessa (Alzheimerin tautia sairastavilla on usein aivan mainiot jutut, osuvia kommentteja irrationalian valtakunnasta ja upeaa dadaa). Jonkun potilaan vaikeaa tilannetta päivitellään yhdessä. Jos joku potilas on erityisen rasittava, pyrkii jalkeille muistamatta etteivät jalat kanna, soittaa kelloa koko ajan ilman asiaa, puhuu rumasti tai heittää lääkkeet lattialle, niin kyllä tästä huokaillaan toisillemme.

En kylläkään ole ainakaan vielä osunut kuulemaan mitään todella ilkeää tai loukkaavaa. Eniten ehkä itseäni ahdisti eräs hoitaja, jonka suhtautuinen potilaaseen muuttui siinä samassa kun huomasi papereista tämän saavaan (lievää) psyykkistä lääkitystä: yhtäkkiä potilas olikin niiiiiin vaativa ja hankala. Samoin hän näki kaikki alkoholismitaustaiset potilaat mahdottomina. Sellaisetkin, jotka eivät olleet.

Yleensä hoitajat ovat ihan oikeasti myötätuntoisia ja auttamisenhaluisia ihmisiä. Potilaille yritetään ihan tosissaan tehdä ylimääräisiäkin palveluksia, ymmärtää heitä, auttaa missä vain voidaan. Jos joku hoitajista tuskastelee hankalaa potilasta, joku toinen pian jo toteaa, että on siinä kyllä ihmisellä hankala tilannekin. Niinkuin 50-vuotiaalla alkoholistilla, jolla eivät jalat yhtäkkiä enää kanna, eikä päässä pysy minuuttia kauempaa miksi ja missä hän on. "Hei rouva!", hän huutelee tuolistaan, johon hänet on jouduttu sitomaan kiinni. "Löytyiskö se mun reppu niin mä voisin tästä lähteä... Onko Kalle siellä?".

Mitäh??