Vaikka Helsinki huutaa hoitajapulaa, niin tämmöinen pullonkaula löytyi:

Olin tässä männä viikolla täyttämässä Seuren (seudullinen rekrytointi, kuntien yhteinen sijais- yms järjestely organisaatio) nettikaavaketta ilmottautuakseni keikkatöiden hakijaksi. Viimeisenä kohtana lomakkeessa olikin kysymys joko olen käynyt haastattelussa. Hups, jätin lomakkeen sikseen ja soitin seuraavana päivänä.

Hups, sieltä sanottiinkin, että ensin voi täyttää lomakkeen ja sitten ottavat viikon sisällä yhteyttä. Ja eikun takas lomakkeentäyttöön.

No, tänään saivat minut kiinni. Seuraava haastatteluaika olisi kesäkuun 15. päivä. Melkein kolmen viikon päästä! Jos minut todella halutaan töihin, tuo on harmillinen juttu semminkin kun juuri näiksi ekoiksi viikoiksi olen järjestänyt lapsenhoidonkin.

No, sovittiin, että tulen vaan Fredan toimistolle papereineni ja minuineni ja "eiköhän asiat mene eteenpäin sillä lailla". Toivottavasti.

Alkoi kyllä ihan ä-lyt-tö-mäs-ti jännittää! Tiedän, etteivät perushoitajan sijaisten työtehtävät yleensä sinänsä ole minulle mahdottomia, mutta mitä jos olenkin hidas enkä tiedä mitä tehdä uudessa paikassa, mitä jos kukaan ei kerro mitään eikä opasta, mitä jos unohdan jonkun potilaan kokonaan, mitä jos untuvikko tyrkätään jääkylmään veteen pää edellä.

Mitä jos mun pitää hoitaa jotain haavaa ihan yksin eikä ole kunnon ohjeita? Mitä jos olen täynnä kysymyksiä eikä niitä sovi kysyä, pitäis vaan tietää?

Ja: mitä jos kaadan pesuvadin potilaan sänkyyn, mitä jos venäytän selkäni heti ekana päivänä, mitä jos aiheutan aspiraation ruokaillessa auttaessa, mitä jos en löydä vaatevarastoa, mitä jos unohdan ottaa eväät mukaan, mitä jos??

On siinä mitäjossiteltavaa!