Tänään harjoiteltiin EKG:n ottamista (sydänsähkökäyrä). Vaikka sairaanhoitajan/terkkarin ei tarvitse osata tulkita käyriä, ne täytyy osata ottaa omatoimisesti. Laitteessa on 10 elektrodia jotka pitää kiinnittää tutkittavan kehoon: kaksi nilkkoihin, kaksi ranteisiin, ja loput kuusi rintaan:

Täsmälleen oikeiden paikkojen löytäminen on vaikeaa. Tiesin sen etukäteen (olen ennenkin yrittänyt laskea kylkiluita!). Tutkimusten mukaan vaikeuksia on ammattilaisillakin, virheitä tulee paljon.

Opettajan ohje alkoi: paikallista kaulakuoppa (mistä rintalasta alkaa... helppo). Nouse siitä suoraan alaspäin luun päälle kunnes tunnet pienen kohouman (no niin, nyt tyssäsi, ei tule mitään kohoumaa). Siirrä sormi siitä suoraan tutkittavan oikealle kehonpuolelle, jolloin sormi putoaa selkeästi ensimmäiseen kylkiluuväliin (mitä hittoa? jos nyt kuvittelenkin että tunnen jonkun kohouman tässä niin siitä suoraan sivulle on itse kylkiluu, pudotanko sormen sen ylle vai alle?). Laske siitä alaspäin toinen väli... kolmas väli... neljäs väli... aseta ensimmäinen elektrodi rintalastan viereen tähän neljänteen kylkiluuväliin oikealla puolella.

Olen aivan turhautumisesta sininen. EN löydä sitä kohoumaa, EN tunne kylkiluita EN tiedä, miten kannattaa toimia kun uskoo löytäneensä oikean paikan, mutta sen on tietysti löytänyt painamalla tutkittavan rintakehää (jossa voi olla paljonkin rasvaa tai lihasta ja eri asteisen liikkuvaa ihoa) lujasti - kun päästän irti painamisesta, se ihokohta jossa sormeni oli, menee ihan eri kohtaan. Pitää ilmeisesti silmämääräisesti katsoa paikka "pinnalta"?? Ei tehnyt lopulta enää mieli kysyä opettajalta mitään, kun hän SUUTTUI ja kehoitti oppilaita pitämään suunsa kiinni kun hän yrittää opettaa siinä vaiheessa kun tinkasin, etten tunne mitään kohoumaa rintalastassa. En siis oikeasti päässyt alkua pidemmälle.

Ja jos tässä vaiheessa ei saa kysyä, niin koska? En yhtään ihmettele, että "tuolla kentällä" ei osata, kun ei sitä näköjään osata opettaakaan. Grrrr.

Ihan sama juttu on injektioiden i.m. (lihakseen) kanssa. Kukaan ei ole vielä osannut selkeästi sanoa, mistä himskatin kohdasta pakaran katsotaan alkavan - kun se pitää jakaa neljään lohkoon, joista yläulkoneljännekseen on turvallista pistää, jotta ei osu iskiashermoon. Ja miksi kuvissa myös käsivarressa kulkee iskiashermoa vastaava hermo, lähelä sitä paikkaa, johon sinne pistetään... ja jota myös pitää kuulemma "varoa" - mutta mitään ohjetta mistä tiedän varovani en pyynnöstä huolimatta saanut. Grrrrr kahdesti.

Kun nurisemaan aloin, kerron vielä, että opettaja näytti meille tunnin aluksi EKG-käyrää "jotta tunnistatte normaalin käyrän, tässä on hyvä kuva jossa osat näkyvät selvästi".

"Mutta opettaja, mikä on tuo U-aalto viimeisenä?"

"Öööö... sillä ei ole diagnostista merkistystä, voit unohtaa sen".

"Mutta mutta halusit että näemme normaalin EKG:n ja missään aiemmissa kuvissa ja teksteissä ei ole mainittu tuollaista U-aaltoa, onko se nyt normaali vai ei".

"Niin, en tiedä... sillä ei kuitenkaan ole diagnostista merkistystä, katsokaa vain tätä RSG-kompleksia ja..."

"Niin mutta kuuluuko se normaaliin käyrään vai ei?"

Lopulta opettaja lupaa selvittää asian. Hän ei ollut huomannut (!) että hänen netistä ottamassaan kuvassa on jotain ylimääräistä ("tämä on lääkärien tietokannasta!"). Myöhemmin tulee sähköposti, että kyseessä on melko harvinainen löytö, joka kertoo kohonneesta kaliumarvosta ja ennustaa rytmihiriöitä ja jolla toden totta on paljonkin diagnostista merkitystä. Grrrr kolmesti.

Ja vielä: tänään harjoittelimme sydänkäyräasioita peräti kahden opettajan kanssa: hätäelvytystä ja monitorointia yhden ja tätä EKG:tä toisen kanssa. Kumpikaan ei osannut kertoa, MITÄ sydämessä tapahtuu kammion takykardiassa. Siis joo, kammiossa lyödään lujaa, mutta... mistä on kyse? Ei tiatoo.