Naureskelin ennen hoitoalan opintojen alkamista, että tuleekohan minusta samanlainen besserwisser kuin tuntuu vähän olevan suurimman osan hoitoalan ihmisistä ominaisuus. Että opetetaanko se "meillä on totuus" -asenne koulussa, ja voiko sitä vastustaa?

Mind you - olen ollut joka tapauksessa besserwisser ainakin nelivuotiaasta lähtien, minulla on mielipide kaikesta, ja uskon sen yleensä olevan aika fiksu mielipide, joka muidenkin kannattaisi jakaa.

Mutta monissa tuntemissani sairaanhoitajissa ja lääkäreissä ja terkkareissa (ei niinkään kätilöissä jostain ihmeen syystä!) on aivan omanlaistaan yksisilmäisyyttä, näkökulman kapeutta, kun tulee puhe ihmisen terveys- ja elämäntapa-asioista. Ihan tosi. Ja minä siis pidän suuresti ja arvostan monia näistä ihmisistä, joista puhun. Heissä on paljon muita hyviä puolia, ja olen suhtautunut tähän "medikaalisuuteen" lempeän ymmärtävästi, vaikka välillä huokaillen.

En tiedä, olenko jo alkanut muuttua. Pyysin ystäviäni huomauttamaan minulle tiukasti heti, kun alan antaa merkkejä siitä, etten enää suhtaudu vakavasti muihin kuin koulussa opetettuihin totuuksiin. Vielä eivät ole huomauttaneet... voinkohan luottaa, että muistavat?!

Sen olen jo huomannut, että käytän MIELUMMIN sellaisia sanoja kuin obeesi, eritys, hypotermia ja respiraatio lihavan, pissan, alilämmön ja hengityksen sijaan. Mutta vielä minulle aiheuttaa näppylöitä sellainen kirjoittelu kuin Satu K:n viisastelu hänen kommenteissaan kahteen edelliseen entryyni... sellaista näkee jonkin verran muuten mukavassa hoitajat.netissä. Toistan: muuten mukavassa! Ja besserwissereihin ylemmyydentuntoisiin hoitajiinkin suhtaudun ihan leppoisasti, elleivät tule minua hoitamaan!