Terveisiä ensimmäisestä harjoittelupäivästä sisätautien akuuttiosastolla. Päällimmäiset havainnot:

1) Suurin haaste on löytää potilaskansiot, koska lääkärit ja muut piilottelevat niitä ympäriinsä. Sähköisen kirjaamisen ehdottoman hyvä puoli on, että tietokoneita on vaikeampi unohtaa johonkin kanslian pöydän nurkkaan puhelinluettelon alle.

2) En osaa sanoa, kumpi on helpompaa: auttaa ripulista kärsivää ihmistä vessaan puolen tunnin välein, vai vaihtaa vaippa vuoteessa. Molempiin hoitotyön toimintoihin liittyy aina myös puhtaiden housujen vaihtaminen.

3) Nuoret, sairaat ihmiset ovat hiukan pelottavia. Totun varmasti, enkä tarkoita, että vastenmielisiä. Mutta tunnistan itsessäni epämääräisen levottomuuden, jota voi peloksikin sanoa.

4) Teitittely onnistuu, vaikka välillä lipsahtelee!

5) En tiedä, miten ruotsiksi pyydetään siirtymään hiukan eteenpäin istuimella... jaa, nyt tuli mieleen: kan ni komma lite framåt (olisi riittänyt). On kuulkaa NIIN noloa, ettei osaa ruotsia kunnolla, eikä sitä noloutta paljon helpota, että monet eivät näemmä yritäkään.