Tajusin tänään, mitä kohtikään valmistuvat sairaanhoitajat palstoilla tarkoittavat, kun sanovat, että "työelämään astumisessa pelottaa se vastuu". Olen aiemmin ihmetellyt ja vähätellyt tuommoisia lausuntoja ja ajatellut että ne ovat vähän tekohurskaita! Tietysti kaikissa töissä on vastuuta, monenlaisista asioista! Sairaanhoitajan (tai terveydenhoitajan tai lääkärin tms) työssä on erityistä vastuuta ihmisten hengestä ja terveydestä, mutta sehän "kuuluu työhön"?!

Tänään yhtä potilasta pestessä toinen korisi ja kähisi punaisena selällään maaten huoneen toisella laidalla. Jos olisin ollut yksin huoneessa olisin ollut aivan hukassa: onko tuo nyt hänelle normaalia, vai tuliko joku kohtaus?! Onneksi olin vain opiskelijapiskuinen, ja ohjaajani, sairaanhoitaja kommentoi "Marjaanan" pitävän ihmeellistä rutinaa, mutta pysyi ihan rauhallisena eikä ryhtynyt toimenpiteisiin. Hän otti vastuun! Ihanaa!

Tästä episodista jotenkin oivalsin, miten pelottavaa voi olla ajatus siitä, että juuri minun pitäisi erottaa yskä henkitorven tukoksesta, olla tekemättä hengenvaarallisia laskuvirheitä, olla halvaannuttamatta ketään väärään kohtaan pistetyllä piikillä, tietää miten paljon happea pitää antaa ja pitääkö.

En nyt kuitenkaan ole alaa vaihtamassa. Pää kylmänä luotan siihen, että ammattiin on astuttu minua epävarmemminkin eväin ja säikymmin luonteenlaaduin, ja pärjätty. Jotain vartenhan tässä opiskellaan, ehkä sitten juuri sitä varten, että vastuun ottamisen hetkellä JOTAIN järkevää ja perusteltua tulisi mieleen. Jestas tulipa mahtipontista..