Kuolema oli aiheena hoitotyön teoriatunnilla - ja maanantaina harjoittelemme kuolleen "laittamista". Luin jo kirjasta, että silmien päälle asetetaan tupot, leuka sidotaan kiinni sideharsolla, jalat yhteen. Lakanaan voi "muotoilla ristin" jos se sopii vainajan vakaumukseen. Miten muotoillaan risti lakanaan?

Vanhusten hoitoon perehdytään varsinaisesti enemmän Eettisen osaamisen opintojuonteessa, siinä yhteydessä tulee myös vanhustenhoidon harjoittelu. Mutta ensimmäisen harjoittelupaikkamme "pitkäaikaisosasto" on käytännössä myös vanhusten parissa olemista.

Kaikesta päätellen ei ole sattumaa, että vanhuksista ja etiikasta puhutaan samassa lauseessa. Kun olemme tunnilla käsitelleet hyvää kuolemaa, kivun hoitoa, ravitsemusta, ihmisarvoa, opettaja päättää vähän joka toisen lauseensa disclaimeriin: "tämä olisi se ihanne mutta...". Tai "opiskelijat on kertoneet, että todellisuus on jossain paikoissa kaukana tästä". Tätä varoittelua tulee niin paljon, että odotan jo vähän kauhunsekaisin tuntein harjoittelua pitkäaikaissairaiden vanhusten parissa. En minä heitä pelkää, en pelkää niitä väsyneitä ja kyynistyneitä hoitajiakaan, joista puhutaan. Pelkään omaa kyynistymistäni.

*Sisko huokaa* Voi perkeleen kuolema ja kärsimys, minkä meille teette!