Nimittäin veren. Mitattiin tänään toisiltamme. Oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsi melkein niinkuin tositoimiin (aiemmin on ollut vain yksi harjoitustunti ja silloin vain desinfioitiin käsiä ja laitettiin steriilejä hanskoja käteen). Oli jännittävää, jo pelkästään stetoskoopin koskeminen tuntui hienolta, saati sitten verenpainemittarin mansetin asettelu, pumppaus ja paineen laskeminen... Hirmu nopeasti se elohopeapatsas putoaa sieltä, en ollut kovin taitava! Ja vaikein kohta on kuulla missä kohdassa pulssiäänet alkavat uudestaan, tarkasti.

Katselin luokkatovereita ja useimmat näyttivät ihan oikeilta terkkareilta, hyvin hillityiltä, hallituilta ja ehkä vain hiukan epäilyttävän ankarasti keskittyviltä rutiinitoimenpiteessä. Olen varma, että itse istuin oudossa kyyryssä, kieli näkyvästi keskellä suuta, ja rutistelin kulmiani. Itse asiassa yhdessä vaiheessa kun päästin kerralla liikaa painetta pois ja elohopeapatsas tipahti 20 mm kerralla, ilmeeni oli niin kauhistunut, että "potilaani" sai hysteerisen naurukohtauksen.

Oma verenpaineeni olikin jotain 126 / 72 ja luulen että se tuli ihan tilanteen jännittävyydestä, yleensä on ollut paljon alempi.

Kuulemma elohopeamittareita ei enää saa valmistaa, koska elohopea on niin paha ongelmajäte ja ympäristömyrkky. Mutta terveysasemat ja sairaalat ovat pullollaan elohopeamittareita, joita käytetään stetoskoopin avulla, ja vasta pikkuhiljaa ne vaihtuvat digitaalisiksi, joissa ei tarvitse osata muuta kuin painaa on/off -nappia.

Jotenkin surullinen ajatus, että taas yksi mekaaninen ja sinänsä aika nerokas laite jää historiaan.