"Mullon täällä nyt 7 nimeä jotka ei ole paikalla, ja neljän teistä nimiä ei löydy mun listasta", sanoi tutor esittelykierroksen jälkeen. Luulisin. Tutorillamme on aika hiljainen ääni.

"Mutta se on ihan tavallista, täällä ei hommat aina toimi", lohdutti hän heti perään. Ketään ei ajettu aloittavien terveydenhoitajaopiskelijoiden ryhmästä (SHT06S1) ulos. Kaikki saivat jopa kelan ateriatukeen oikeuttavan sinisen kortin, jolla possupata, kasvislasagne tai uuniperuna maksoivat vain 2.35 euroa. Ja tuo on sitten yhden ruokalajin hinta. Joku onneton ensikertalainen ensihoitajaopiskelija (sukupuolesta päätellen) otti sekä lasagnea että uuniperunan ja ruokalan kassan piti pyytää tutoreita ojentamaan moisia nuubeja.

Kun kopioin lukujärjestystä, huomasin, että toimimattomuuteen on mennyt hermot eräältäkin opiskelijalta ja hänen toveriltaan. Kopiohuoneen seinille kirjoitelluista kommenteista päätellen. Toinen kopiokone toimii vain paperi kerrallaan. Toisen kortinlukija ilmoittaa: Kortti Tukos. Ja rei'ittäjässä oli vain yksi terä.

Muita tärkeitä huomioita ensimmäiseltä päivältä: yhdelläkään läsnäolevista luokkatovereistani (ryhmätovereista? kurssikavereista?) ei kuulostanut olevan kopikopikenkiä, eikä näkynyt ruutuhametta, saati silkkihuiveja. Ehkä ajat ovat muuttumaan päin? Kun kätilö-terveydenhoitajatuttavani kuuli mihin koulutukseen haen, hän sanoi, että minun on nyt hankittava kopikopikengät ja ruutuhame. Kätilöt pukeutuvat kuulemma rennommin.

Orientaatiotilaisuudessa tulevien kätilöiden ryhmä näytti kyllä päinvastoin huolitellummalta. Olivat nuorempiakin, noin keskimäärin. Meidän luokalla ehkä joka viides on jo perheenäiti.

Olemme siis todellisuudessa paljon erilaisemman näköisiä kuin Stadian sivujen esimerkkiterveydenhoitajaopiskelijat ->