Kävin ostamassa penalin ja kumin ja nipun kopiopaperia - opiskelijoiden pitää itse maksaa paperinsa jos tulostaa koulun tulostimilla jotain.

Kävelin kotiin keskustan halki. Poliiseja oli joka puolella ja Esplanadin varrella hiljainen rivistö mielenosoittajia banderolleineen. Eivät näyttäneet suomalaisilta ja plakaatitkin olivat englanniksi. Penättiin lähinnä ihmisoikeuksia Kiinaan ja erityisesti syytettiin Kiinan hallitusta Falun Gong -jäsenten vainosta.

Minulle ojensi suomenkielisen flyerin englantia puhuva mies: "Read this and think about it, even though it hurts to know this", sanoi hän. "We're not living in a human world anymore". Jotenkin hänen järkytyksensä ja huolensa tarttui, se todella kosketti. Lehtisessä kerrottiin kanadalaisten, riippumattomien tutkijoiden raportista, jonka mukaan huhut ovat totta: Kiinassa on suljettu tuhansia rauhanomaisen Falun Gong -liikkeen jäseniä keskitysleireille, ja heistä järjestelmällisesti otetaan kudosnäytteitä ja heitä käytetään elävänä reservinä elinkauppaa varten. Lehtisessä on kuva: "Heilongjiangin maakunnasta kotoisin oleva Wang Bin, 44, tapettiin syyskuussa 2000 ja hänen sydämensä poistettiin". Kidutukset, piinaamiset, vainoamisethan olivat jo tuttua, nyt tämäkin.

En ole viettänyt päiviäni murehtien maailman menoa, vaikka se tietysti on kaiken murehtimisen väärti. En vain näe mieltä uuvuttaa itseäni suremalla. Mutta tämä kosketti paadutettuja tunteitani. Voin ymmärtää vihollisen demonisoinnin sotatilanteessa ja väkivallan ja pelon kierteen. Mutta pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa on saatu jotkut vihaamaan täysin rauhanomaisia, itse asiassa tavallista kiltimpiä, nöyrempiä, lempeämpiä ihmisiä niin että ovat valmiita tekemään näille MITÄ TAHANSA PAHAA. Miten se on mahdollista?

Suomalaisten lisääntyvä diabetes ja lapsiperheiden ahdinko kiristyvillä työmarkkinoilla tuntuvat jotenkin toissijaisilta tällä hetkellä. Penalikaan ei tuota iloa, vaikka löysin ihan kivan mallin tosi halvalla.