Tänään meille kerrottiin aseptiikasta ja mikrobien ihmeellisestä elämästä. Mieleen jäi, että MIKROBEJA ovat bakteerit, virukset, alkueläimet, sienet (no jotkut) ja ööö se ei jäänyt mieleen. Prionit? Joku semmoinen. Mikrobeja on joka paikassa, koko ajan. Jos ne näkyisivät vaikka värinä, näkisimme miten niitä huljahtelee hengityksemme mukana sisään ja ulos ja kauas kauas huoneeseen, miten käännähtäessämme vaatteistamme lennähtelee mikrobeja ja ilman mikrobit leyhyvät tuulahduksen mukana. Miten koskiessamme ovenkahvaan siihen jää selvä jälki kätemme mikrobeista jne.

Tämä ei ole minulle uutta (paitsi ne prionit), mutta kiehtovaa on pysähtyä vähän ajattelemaan mikrobeja.

Ajatuksesta pitäisi seurata, hoitotyössä, tämä ajatus:

Ihmisen kynnen alla on kuulemma noin 5 000 000 mikrobia. Tai itse asiassa esimerkissä sanottiin: Suomen väkiluku. Ja se kertaa kymmenen siis käsissämme. Sormuksen alla on Euroopan väkiluku mikrobeja, ja näin on vaikka riisuisitkin sormuksesi pestessä: sinne jää kuitenkin kosteutta ja mikrobit lisääntyvät huimaa vauhtia kosteassa pimeässä. Jos kynsivallissa on pieni tulehdus, siinä on mikrobeja jo olikos se maailman väkiluvun verran?

Ihana ajatus. En koskaan enää ole yksin.

Eniten ihmisestä löytyy mikrobeja pimpsan tienoilta. Se ei hoitotyössä haittaa, jos ei sitä kaivele työvuoron aikana. Mutta paljon on myös päänahassa, ja sieltä ne lennähtelevät hiusten hulmutessa.

Tämänpäiväinen opettaja osasi viimeinkin kertoa niistä laboraatioasuista. Ne pitää hankkia. Ja kengät!! Ja kynnet pitää leikata ja lakat poistaa (no, ainakin sairaalassa pitää en usko että laboraatiosta potkitaan pihalle jos on kynsilakkaa), koruja ei oikein kantsis pitää ja hiukset täytyy pitää kiinni. Yhtäkkiä tuli sellanen rangastussiirtola-assosiaatio. Ei mahda mitään. Vaikken erityisemmin tätä mitään vastustakaan. Silti.