Stadian tietojärjestelmät -tunnilla oli opettaja helisemässä, kun oppilaat kirjautuivat nettiin omin päin, olivat jo muuttaneet salasanojaan ja asetuksiaan, soitelleet helpdeskiin ja hätääntyneetkin. Hän olisi halunnut meidät neitseellisinä luokkaansa.

On aika ihmeellistä, miten noin suuren laitoksen järjestelmät saadaan toimimaan ylipäätään. Opiskelijoita on 9000 (läsnäolevana tuhantisen vähemmän), opettajiakin varmasti satoja, saati muuta henkilökuntaa. Meidän on siitä huolimatta mahdollista (no, onnekkaiden meistä) kirjautua mille tahansa Stadian koneelle, käyttää omaa suurta kotisivutilaa tiedostojen tallentamiseen tai julkaisemiseen, tehdä kurssi-ilmottautumiset netissä, käyttää laadukasta sähköpostipalvelinta, siirtää tiedostoja suoraan koneella opettajien levytilalle niin ettemme kuitenkaan näe muiden oppilaiden tiedostoja siellä, suorittaa kielikoe (se eilinen yllätys) suorassa yhteydessä kielikeskukseen... Ja varmasti paljon muuta, mikä ei nyt tule mieleen. Ai niin, kirjaston aineistot...

Niin että vähän ymmärränkin tietotekniikan opettajan mustasukkaisuutta meistä. Hän on paljon vartijana. Terveydenhoitajaksi Ei Kerta Kaikkiaan Voi Valmistua, jos käyttäjätunnus ei toimi. Nih.

Päivän ilouutinen on, että saamme sittenkin valkoiset pinkeät asut! Tai väri ja tiukkuusaste ovat omavalintaiset, mutta on hankittava alan työpuku laboraatioharjoituksiin.

Huomasitte, kuinka sujuvasti puhun laboraatiosta. En kuitenkaan ollenkaan tiedä mitä se tarkoittaa. Sitä sanotaan myös labraksi, mutta laboratoriosta ei silti ole kyse. Käsittääkseni.

Olipa tylsä päivä! Sitten vielä satoi, ja uusien opiskelijoiden rastitapahtuma Kaivopuistossa oli peruttu. Tutorit ja vanhat opiskelijat jäivät sinne sateeseen seisoskelemaan kuitenkin ilmeisen hilpeissä tunnelmissa, haalareissaan, siidereineen, kaljoineen. Semmottista.