Työterveyshuolto oli... oli... sellaista kuin olisin hyvin voinut kuvitella, jos olisin osannut etukäteen kuvitella. Jotkut luokkatovereista tykästyivät siihen kovastikin ja aikovat aloittaa uransa sillä saralla. Mukavaa oli aikuisten, perusterveiden ihmisten tapaaminen leppoisissa merkeissä (terveystarkastuksille oli varattu tunti, joskus puolitoistakin!), tärkeistä asioista keskustellen. Mukavaa olivat myös työpaikkaselvitykset siltä osin kuin siellä oikeasti katsotaan, ovatko olosuhteet turvalliset ja terveelliset.

Vähemmän mukavaa oli jatkuva tulospaine, pokkurointi yritysten johdon suuntaan (asioista ei aina saa sanoa vaikka todella olisi aihetta, ja eettisen omantunnon rajoja kolkutellaan, ja asiakas on aina oikeassa), ja tolkuttoman kaunokielisten selvitysten ja toimintasuunnitelmien täyttäminen aina samaan pohjaan, samalla sabluunalla, samoin fraasein, jotka on otettu suoraan työterveyssäädöksistä ja Kelan ohjeista.... ja joilla ei välttämättä ole paljon tekemistä todellisen työn sisällön kanssa. Bah.

Mukavan puolelle pitää kyllä laskea myös kivat ihmiset firmoissa ja lääkäriasemoilla. Moni kertoo, ettei näin rennonreippaita ja positiivisia harjoittelupaikkoja ole monta aiemmin nähty.

Että sellaista. Ja nyt se on jo taaksejäänyttä aikaa.