Loppua kohden opiskelu käy selkeäksi: on teoriajakso, sen päätteeksi tentti, sitten harjoittelu. Välillä on lukujärjestyksessä viikkoja, jotka on varattu pelkästään opinnäytetöiden tekemiselle (kaksoistutkinto -> kaksi opinnäytetyötä, joista tosin toisessa saa aika paljon hyväksilukuja joten voi tehdä nopeammin). Lisäksi pientä sälää otsikolla "asiantuntijuus", kuten lääkäriluentoja, itse kerättäviä luentopisteitä, johtajuuden, kulttuurikompentenssin, yrittäjyyden opiskeluja.

Viimeinen lukukausi alkoi tiiviillä työterveyshuollon teoriajaksolla, kolme viikkoa luentoja, lääkäriluentoja, asiantuntijaluentoja (ergonomia, työsuojelu, työpsykologia, tuki- ja liikuntaelinten vaivat, työterveyslääkärin jutut...). Nyt, kun opettajatkin ovat löytäneet blogin, en viitsi kauheasti mitään nimiä mainita tai eritellä, mutta yleisellä tasolla huokailen joidenkin luentojen tasoa. Ehkä niillä olisi jokin tarkoitus, jos en a) osaisi lainkaan lukea ja b) en harrastaisi ajattelua ollenkaan. Näin opettaja saisi kertoa minulle hitaasti ja pitkällisesti sen, minkä lukutaitoinen selvitätisi laista tai ammattikirjallisuudesta. Ja opettaja saisi näyttää, millaisia puolivillaisia pohdiskeluja työn olemuksesta voi harrastaa tunteaksensa olevansa asiantuntija. Jos siis en millään osaisi itse yhtä puolivillaista pohdiskelua.

Minkä kyllä osaan. Kuten tämä blogi todistaa. Eihän tämäkään mitään filosofian riemuvoittoa ole, niin että ei pidä ajatella, että jotenkin YLImielisenä luennolla haukottelisin. Vain pitkästyneenä.

Laiesta puheenollen, niitä työterveyshuollon ympärillä riittää. Itse yritin saada edes jonkinlaisen käsityksen työturvallisuuslaista, työterveyshuoltolaista sekä valtioneuvoston asetuksesta hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta. Muita lakeja, asetuksia ja päätöksiä (puhumattakaan suosituksista, joihin en edes mene!) on useita kymmeniä.

Esimerkiksi asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä, kemikaalilaki, päätös vaarallisia aineita sisältävistä säiliöistä ja niiden merkinnöistä, asetus työhön liittyvän syöpävaaran torjunnasta, päätös rakennustyömaiden henkilöstötiloista, päätös henkilösuojainten hankinnasta ja käytöstä, asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta, päätös näyttöpäätetyöstä, päätös käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä, päätös perimälle, sikiölle ja lisääntymiselle työstä aiheutuvan vaaran torjunnasta....).

Kuten huomaatte, ala on tarkasti säädeltyä. Myös käytettäviä valmiita toimenpideohjelmia, testausmenetelmiä, protkollia, kuormitusmittareita löytyy netistä pilvin pimein. Kun vertaan tätä itselleni tutumpaan neuvolamaailmaan, voin vain itkeä, ollapa sielläkin joku pakko ammattilaisten olla ajan tasalla ja käyttää hyväksyttyjä menetelmiä, joista löytyisivät ohjeet valtion tukemilta sivustoilta. Huokaus.

Ihmetyttää, miksi työterveyshuolto on niin erityinen ala, että siellä ei saa edes työskennellä, ellei ole (tai ole parhaillaan hankkimassa) seitsemän opintoviikon lisäkoulutusta. Tätä ihmetteli taannoin tapaamani suuren työterveysyksikön johtava hoitajakin "näin meidän kesken". Näin meidän kesken: en usko, että ala on niin ihmeellinen, että koulutustarve olisi siellä muita asiantuntijatehtäviä suurempi. Mutta lobbarit ovat olleet parempia palkansaajilla kuin vauvaperheillä.

Mutta kohtahan tiedän taas enemmän, kun saan harjoitella (eli tutustua) alaan peräti kolmen viikon ajan!

Kuvassa työterveyshuolto!