Sori, sori, sori, elämä vie ja päivitys unohtuu.

Neuvolaharjoittelu heti avoterveydenhuollon (ks. edellinen päivitys) jälkeen oli.... oli.... oli.... No se on melkoista liukuhihnaa ja mittanauhan heilutusta. On mukavaa olla tekemisissä terveiden ja enimmäkseen toiveikkaiden ja positiivisten ihmisten kanssa. Mutta vähän siinä tulee olo, että opetettu apinakin pystyisi nämä mitat ottamaan ja seulat seulomaan. Enkä ole tämän oloni kanssa yksin, ohjaajani harjoittelussa oli ihan samalla mielellä ja sanoikin, että "Jos Sisko joskus elämässäsi on aika, että kaipaat rauhallista työtä joka ei vie paljon energiaa, niin SILLOIN tule neuvolaan töihin".

Tässä vaiheessa opiskeluja alkaa muuten tuntua siltä, että pitäisi ihan oikeasti jo osatakin jotain. Ja siltä, että en oikeasti osaa, huijaan vain.

Kuvassa pääjalkainen, jollaisia 5-vuotiaan ei enää pitäisi piirtää, Viisivuotiaan piirustuksessa on vartalo. Tietää mittamestari.