Olin yksi aamu koulussa kaksi tuntia liian aikaisin. Olen niin tottunut siihen, että tunnit menevät aamupäivä - iltapäivä -rytmissä, etten kerta kaikkiaan hahmottanut päivän neljän tunnin sijoittuvan tällä kertaa kymmenen ja kahden välille. Vaikka se selvästi luki kalenterissani. Tehyn kalenterissa. Joka toisella luokkatoverilla tuntuu olevan Tehyn kalenteri käytössä. Vapise, Terveydenhoitajaliitto! (jos kalenterivalinnata nyt voi päätellä mitään siitä, kenen me annamme toimia edustajanamme tulevaisuudessa...)

Sinänsä ei haitannut yhtään olla koulussa liian aikaisin. Tulipa tehtyä niitä pieniä hommia, nettihakuja ja sen sellaisia, joille ei koskaan ole ihan tarpeeksi aikaa. Tuona aamuna hain materiaalia seksuaaliterveysryhmäohjausta varten, luokkamme pääsee pitämään sellaisia 8. -luokkalaisille osana erästä projektia. Sinänsä mukavaa, että tutkimus- ja kehittämistyön opintojakso on tällä kertaa hyvin käytännönläheinen. Opettajan varmaan käynyt sääliksi meitä.

Toinen homma, jonka hoidin kahden tunnin aikana, oli kirjoittaa luentopäiväkirja "Lapsen, nuoren ja perheen terveydenhoitotyön erityiskysymyksiä" -luentosarjaan kuuluvasta neljän tunnin paketista aiheenaan Lastensuojelu. Näistä erityiskysymysluennoista ei tule tenttiä eikä kuulustelua, joten oppimisemme maksimointi (lue: varmistaminen, lue rumemmin: kyttääminen) suoritetaan antamalla pakolliseksi tehtäväksi luentopäiväkirjojen pitäminen.

Ei se mitään. Kyllä minä päiväkirjoja pidän, jos käsketään.

Koulu maistuu jotenkin hyvälle nyt. Erityisen hyvälle. On sopivassa määrin aikaa tehdä itsenäistä työtä, on sopivassa määrin tietotulvivaa luennointia (esimerkiksi äitiysneuvola-asioita), ja sopivassa määrin käytännön töitä ja ryhmätöitä.

Luokallemme on tullut neljä uutta opiskelijaa, joista kaksi on valmiita sairaanhoitajia, jotka hakivat terveydenhoitajalinjalle pääsykokeiden kautta, ja luonnollisestikin saavat aikaisempina suorituksina (koska ovat vasta äskettäin valmistuneet AMK:sta) hyväksi luettua kaiken, mitä me olemme tähän asti opiskelleet, ja osallistuvat nyt vain näihin terveydenhoitajan ammattiopintoihin, jotka meillä alkoivat tämän vuoden alusta. Yksi on koulunvaihtaja, pakolainen toisesta ammattikorkeasta, jossa terveydenhoitajien opetus on suurissa ongelmissa, oppilaat kärsivät ja opettajista osa on luvattoman epämotivoituneita. Ja yksi on kanssamme samoihin aikoihin aloittanut sairaanhoitajaopiskelija, joka vaihtoi terkkaripuolelle.

Uudet ihmiset tuovat myös uutta virettä luennoille ja ryhmätöihin. Hauskaa, kerta kaikkiaan.

Kevään ohjelmassa:

- opinnäytetyö suunnitelmaseminaariin asti (opinnäytetyö jakautuu aihevalintaan, suunnitelmaan, toteutukseen ja julkistukseen/kypsyysnäytteeseen, ja joka vaiheessa pidetään seminaareja, joissa seuraamme toistemme opinnäytetöiden edistymistä ja esittelemme omiamme)

- terveyden edistäminen terveydenhoitotyössä (menetelmiä, kuten erilaiset asiakaskeskustelutyylit, puheeksiotot, dialogit, sekä ohjelmia ja periaatteita, ja rokotusasioita)

- terveyden edistämisen harjoittelu (kaksi viikkoa aikuisten terveysneuvontavastaanotolla tai jossain... emme oikein kukaan vielä tiedä mitä tähän sisältyy, ainakin joku terveystarkastus- ja neuvontatehtävä)

- äitiyden hoitotyö ja imetysohjaajakoulutus (siis äitiysneuvola-asiat ja imetysohjaajakoulutus, jonka näyttöosuus tosin tehdään vasta ensi syksyllä lapsivuodeosastoharjoittelussa)

- lapsen ja perheen terveydenhoitotyö (siis lastenneuvola-asiat)

- kahteen edelliseen liittyvät lääkäriluennot

- lapsiperheiden terveydenhoitotyö -harjoittelu (neljä viikkoa neuvolassa)

- tutkimus- ja kehittämistyön hyödyntäminen (aiemmin on ollut "perusteet" ja "menetelmät", tällä kertaa aiheena pitäisi olla julkistaminen ja tuotteistaminen, mutta seksivalistukseksi menee, kuten yllä kuvailin.... no, kyllä me joudutaan se kirjallinen työkin tekemään lähdeviitteineen päivineen).

 

 

Kuvassa hyvinvoiva pulska vauva enteilemässä neuvolaharjoitteluani....