Tilanne oli siis vähän niinkuin "tuolla kentällä", paitsi että siellä ei juurikaan tarjota karkkia.
Minua kummastuttavat nuo uudet rekrytointifirmat, jotka sekä myyvät valmiita palveluita (Medonella on esimerkiksi Helsingissä eräillä alueilla omat kotihoidon tiimit, joilla omat asiakkaat, ja Helsinki maksaa firmalle sen sijaan, että palkkaisi hoitajat), pitkäaikaisia sijaisia (Meilahdessa jollain osastolla saattaa olla puolenkin vuoden työsuhteessa hoitaja, joka on aivan kuin osaston omaa väkeä, mutta työnantaja onkin rekrytointifirma), lyhytaikaisia sijaisia (keikkalaisia) ja mitälie.
Samalla osastolla voi olla samoissa hommissa väkeä monestakin eri rekrytointifirmasta, sairaalan omasta keikkalaisreservistä, sairaalan sissejä (sisäisiä sijaisia) sekä vakioporukkaa. Kysyin yhdeltä rekrytointityypiltä, miksi näin. Hän kohautti olkapäitään, hymyili ja sanoi: sairaalat ottavat mistä vain saavat.
Minusta se on vähän surullista. Tai enemmänkin. Olkoonkin, että tämä mahdollisesti nostaa alan palkkoja kilpailun kautta. Olen tällainen julkisten palveluiden julkisen rahoituksen kannattaja, enkä tykkää siitä, että joku rikastuu minun työpanostani myymällä. Menee perhana pörssiinkin.
Sinänsä tuntuu todella hyvältä, että tällä alalla on työntekijän markkinat ainakin sen puolesta, että työpaikkoja on mistä valita. Siitäkin voi tosin kehittää ahdistuksen: jos kaikki on mahdollista, ja kaikki kiinnostaa (niinkuin allekirjoittanutta), niin tekee kipeää kun kaikkialle ei ehdi eikä kaikkeen voi erikoistua.
Sitä voi olla myös vähän kaikessa vähän lahjakas! Tänään minua kehuttiin, että "voisit suuntautua tähän osaastotyöhön". Koska olen niin vahva. Oikeasti en ole vahva, mutta olen pitkä, mistä on suuresti etua kun pitää käännellä oikein painavia potilaita lakanansa varassa.
Niin, olin töissä tänään. Seuren keikkalaisena. Työpaikkamessuilla oli myös kotoisan Seureni osasto. Pyysin sieltä uuden kynätaskun, entinen on aivan riekaleina ja sinne on kerran myös oksennettu.
En minä itse!
Kommentit