Neljän viikon kesätyö maalaispaikkakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla alkoi, ja sain kokea pienen maistiaisen siitä, millaista olisi olla vakituisessa työssä. Omalla freelancerhistoriallani (aiemmassa ammatissa) neljän viikon työaikojen tietäminen ennalta onkin jo varsin vakituista!

Kaikki tervehtivät ja esittäytyivät iloisella naamalla, sain avaimen pukukaappiin ja ulko-oveen (paita pitää silti ottaa sijaisten vaaterekistä, jossa koot ovat niin pieniä, että napin saa jättää lantion kohdalta auki), näen nimeni työvuorolistassa (vau!) ja voin käydä syömässä henkilökunnan ruokalassa niin, että ruoka vähennetään palkasta.

Ihmiset ovat mukavia, tilat siistit ja avarat, näkymät ikkunoista hienot. Miinuspuolelle lasketaan sitten 25 km työmatka suuntaansa (autolla) ja Helsinkiä pienempi palkka.

Parin viikon päästä pääsen kokeilemaan sellaisenkin ihmeen kuin "pätkäaamun" työvuorolistassa: menen töihin aamulla seitsemäksi, pääsen kahdeltatoista, ja palaan yhdeksältä yövuoroon. Häh?

Niinkuin sukulainen sanoi: tuommoisesta ei teollisuustyössä lakotta selvittäisi.



Tuosta sitä lähdetään töihin!