Tänään nousi koulussa keskustelua siitä, miten jatkuvasti tulee kaikista mahdollisista sairaanhoitajan työskentelyn alueista tutkimustulosta, jonka mukaan "koulutus ei valmista riittävästi tähän-ja-tähän". Esimerkiksi "koulutus ei anna rittävästi tietoa päihdeongelmien tunnistamiseksi" tai "koulutus ei anna riittäviä valmiuksia laadukkaaseen verinäytteen ottoon" tai "koulutus ei anna riittävää tietopohjaa sydämen vajaatoimintapotilaan potilasohjauksen suorittamiseen".

Opettaja kysyi ehkä perustellustikin, että mitäs me täällä koulussa sitten tehdäänkään?

Tähän mennessä voin sanoa, että koen saaneeni hyvät valmiudet YHTEEN asiaan: sen tunnistamiseen, mitkä voisivat olla sairaanhoitajan tehtävät (niillä hoitotyön alueilla jotka tähän mennesäs on ehditty opiskella: perushoidon järjestämisessä pitkäaikaisosastolla, psykiatrisessa hoidossa, sisätautiosastolla ja kirurgisella osastolla). Siis sen tunnistamiseen, mitä PITÄISI osata ja ehtiä tehdä, jos kaiken osaisi.

Ja voin kertoa, että sitä on paljon! Potilaan hyvän edistäminen on aikas laaja käsite.

Ihmisten odotuksissa sairaanhoitaja on jalustalla:

1452175.jpg

Todellisuudessa häntä poetaan koko ajan lokaan. Katsokaa vaikka yleisönosastojen kirjoituksia Tehyn palkkataistelun ajoilta.