Olen niin onneton tunari, mahtaa harjoittelunohjaajaani kauhistuttaa. Tässä jotain mieleen jäänyttä ensimmäisen puolentoista viikon ajalta:

- annoin injektiota lihakseen, kun painoin männän pohjaan ruisku irtosi neulasta, neula jäi töröttämään potilaan pakaraan ja kortisoninloput turskahti lennokkaasti mun naamalle asti

- sekoitin kahta antibioottia, toinen liuos- ja toinen jauhemuodossa: yritin tunkea 100 ml nesteet 75 ml jauhepurkkiin, sekosin ja hätäännyin

- kiskon nesteensiirtoletkun päässä olevaa korkkia irti, kiskon ja kiskon ja pyydän lopulta ohjaajalta apua "pitäiskö tän lähteä vetämällä vai onko tässä joku kierre".... no, ei siinä ollut mitään korkkia (miksi se pää oli vihreä en tajua vieläkään?)

- pistän tiputuksen tulemaan, kas kun ei ala tippua: no, kolmitiehana on kiinni

- poistan laskimokanyyliä, viime hetkellä kärsivällinen ohjaajani vihjaisee, että kannattaisi sulkea letku ensin jottei saa lääkkeen jämiä sormilleen

- TIESIN, että potilaalta tulee veret kanyylistä ulos kun mandriinin poistaa, mutta en silti laittanut mitään paperia alle: hihat ja paidat ihan veressä

- otin trakeakanyyliin menossa olevaa imuletkua kiinni ihan kärjestä "kun se heilahteli niin holtittomasti", no, epäaseptiseksihan se meni. vaihdoin letkun, hermostuksissani tiputin seuraavan lattialle, kolmannella onnistui, en muistanut että samalla letkulla saisi imeä kanyylistä vain kerran

- en saanut happiletkua kostuttajineen kiinni seinäsäs jo olevaan virtausmittariin - no, siinä oli semmoinen väliosa spiraa varten, se olisi pitänyt poistaa, en millään hoksannut omin päin ja taas haettiin ohjaajaa apuun

- laitoin ruokaa potilaan peg-letkuun, en olisi muistanut laittaa vettä viimeiseksi jollei potilas olisi itse muistuttanut

- annan raporttia leikkaussaliin, en vaan muista että potilaalla oli erityinen profylaktisen antibiootin anto-ohjelma joka olisi myös pitänyt mainita

- annan raporttia leikkaussaliin, en vaan muista, että labravastaukset ovat siihen kuuluvaa tietoa

- eihän sitä aina muista laittaa oikeaa letkua kiinni oikealla hetkellä kun dreenejä tyhjentelee



Puolustuksekseni sanon, että teen yleensä saman virheen vain kerran, ja monia noista asioista tein ihan ensimmäistä kertaa eläissäni. Mutta on minulla tunne, että en osaa enää mitään, en sitäkään minkä ennen osasin, ja olen ihan sählärien kuningatar. Tuossa ei ollut läheskään kaikkea. Sääliksi käy ohjaajaani.

Osaan sentään käyttää osaston tietokoneita paremmin kuin moni konkari.  Huokaus.