En ollut lukenut kutsua valmistujaistilaisuuteen kunnolla (enhän ollut sitä saanutkaan muuten kuin ilmoitustaulun kautta) ja suuntasin väärälle koululle: juhla järjestettiinkin Metropolian toisessa toimipisteessä, jonka jumppasaliin oli järjestetty istuinrivit valmistuville ensihoitajille, bioanalyytikoille, kätilöille, röntgenhoitajille, sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja em. aikuiskoulutetuillekin vielä. Yleisöäkin mahtui ja suomenliput hulmusivat. Ehdin ajoissa paikalle, ja löysin aakkostetun istuinpaikkani. 

Kuunneltiin puheita ("tulevaisuus, haasteet, tiedot ja taidot pääomana, ikuinen oppiminen, yhteiskunta, murros....") joista opiskelijoiden edustajan oli tiivis ja hyvä puhe, koulun edustajan oli virkapuhe. Välillä oli pianomusiikkia (ilmeisesti vain se on kyllin juhlavaa.... ja edullista). Sitten marssittiin luokka kerrallaan aakkosjärjestyksessä hakemaan todistus ja saamaan yhteisaplodit ja palattiin paikallemme. Ihmiset olivat hienosti pukeutuneita ja osa hymyili kovasti. Mm. allekirjoitanut. Sitten vielä stipendien jakoa ja suvivirsi ja valmista tuli. 

Kahvi- ja kakkutarjoilu oli järjestetty koulurakennuksen eri luokkiin, aina opiskeluryhmittäin "omalla porukalla". Omaiset pääsivät mukaan. Otettiin valokuvia. Kukitettiin. Kiitettiin opettajia ja toisiamme ja skoolattiin Fresitalla (se piti itse kolehdilla hommata,. Metropolia tarjosi vain kakun ja kahvit). 

Kerta kaikkisen muikea olo kyllä. Hieno päivä. Urakka yhdeltä osin valmis. 

Kiitos blogiseurasta, päätän raportoinnin terveydenhoitajakoulusta tähän. 

Kuvassa valmis terveyssisar kotityöpöytänsä ääressä valmistujaiskukkakimpun kera. 

Valmistuessa täytyy valita.

Terveydenhoitajliitto olisi luonteva valinta, mutta voihan.... Liiton ainoa yhteydenotto valmistuvan suuntaan oli kutsu kevätjuhlaan merenrannalle, tarjolla salaattia, ruusu, pieni lahja (pyyhe ja etikkaa sekä meikkipeili liiton logolla), ja loputon alkoholitarjoilu. Mitään infoa liiton toiminnasta ei annettu - sen sijaan saimme tietoa Nordean avainasiakaseduista, Nordea on sponsoroinut näitä juhlia aiemminkin. Kun kysyin, miksei terveydenhoitajien edunvalvontaa voi tehdä samassa rintamassa muiden kanssa Tehyssä, vastaus oli sama kuin aina ennenkin liiton edustajilta kysyessäni: joskus muinoin, kun Tehyä perustettiin, terveydenhoitajat eivät olisi olleet tervetulleita omana ammattikuntanaan, vaan sairaanhoitajien alajaostona. Tästä on ilmeisesti loukkaannuttu tosi pahasti, koska vieläkään ei kukaan pysty vastaamaan kysymykseen, miten asia on NYT!?

Yllä Terveydenhoitajaliiton tuoreen kampanjan sydäntunnus. Yksi kampanjan avainlauseista on "Terveydenhoitaja on terveyteen erikoistunut sairaanhoitaja". Eli olisiko nyt ihan oikeasti aika unohtaa se vuosien takainen loukkaantuminen? Ärsyttää siihen vetoaminen. Terveydenhoitajaliitto varmasti tuntee terveydenhoitajatyön parhaiten, mutta edunvalvojana pieni yksittäinen porukka on aivan hampaaton. 

Tehy puolestaan on reipas edunvalvontapulju, jolla on joukkovoimaa. Se järjesti koululla tsemppaavan ja itseään mainostavan tapahtuman, myös Sairaanhoitajaliitto kävi esittelemässä jäsenpalveluitaan (koulutuksia, runsasta ja käyttökelpoista jäsennettiä).

Kuvissa Tehyn ja Sairaanhoitajaliiton lehtien etukannet siepattuna sivuiltaan. Hyvää luettavaa kumpikin.

 Toisaalta nämä liitot ovat enemmän sairaalatyön kuin terveyden edistämisen tuntijoita, enkä saa sieltä kaikkea mitä toivoisin. 

Damned! 

Tehyläisenä aloitankin ammattiurani heti työtaistelelmalla: vuoronvaihto- ja ylityökielto on voimassa parhaillaan. 

Aiheita:

-  perheväkivallan tunnistaminen ja puheeksiottaminen

- terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen tunnistaminen

- terveydenhoitajakoulutuksen haasteet ja kehittäminen (vähän outo asia luennoida juuri meille juuri nyt!), koulutuspäällikön puhe....

- STM:n edustaja kertomassa terveyden edistämsiestä lain ja asetusten näkökulmasta

- puhekouluttaja tsemppamassa sanallista, eleellistä ja olemuksellista ilmaisuamme

- terveyden edistäminen järjestöissä (vierailijoina sydänpiiri ja seta)

- adoptiolapsi neuvolassa, adoptioprosessi (hieno luento ja tietopaketti ja tuli kerrattua kiintymyssuhteen syntyä ja häiriöitä samalla)

- globaali terveys (who:n ohjelmien esittelyä lyhyesti) + terveydenhoitajan työ kansainvälisissä organisaatioissa (heräsikö hinku Ambomaalle?)

On ollut mukavaa käydä luennoilla, vaikka istumalihasten kuntoa onkin näillä koeteltu. Pelottaa lähteä koulusta, ja on helpottavaa, että vielä on lupa tulla paikalle...

...Tukholmankatu 10:een, ja olla saavana osapuolena. Kohta työelämässä pitää jo jakaa omastaan ja osaamisestaan!

Osaamisesta puheenollen. AIVAN viimeisellä tunnilla (jäljellä enää pari ammattiliittojen esittäytymistä, joihin osallistuminen on vapaaehtoista) eräs koulumme tutkijaopettajista toivoi meidän täyttävän oman rokotusosaamisen arvioinnin kyselyn. Hän on tutkinut rokotusosaamista pitkään. Muistan, että täytimme saman kyselyn (ehkä osana tutkimusta? en muista enää!) pari vuotta sitten ja se oli aika vaikea. Ajattelin etukäteen, että tuleepa olemaan masentavaa, että aivan viimeisellä tunnilla saa muistutuksen osaamattomuudestaan ja puolivalmiudestaan. Mutt atoisin kävi! Äskeisen neuvolaharjoittelunko kertauksen voimin ruksailin kyselyosuuden lähes virheettömästi ja muistin hyvin rokotteiden nimiä ja tarkoituksiakin. 

Tulikin HYVÄ mieli!!

" Lupaan, että vakaa ja vilpitön tahtoni on sairaanhoitajan tointa harjoittaessani parhaan kykyni ja ymmärrykseni mukaan täyttää ne velvollisuudet, jotka minulle sairaanhoitajana kuuluvat, ja pitää aina mielessäni sairaanhoitajan työn korkeat ihanteet "

Nyt pitäisi jostain selvittää mitkä ne korkeat ihanteet ovat, jotta tietäisi mihin sitoutuu. Anyone? Valan vannominen noin tapahtumana vie ajatukset sotilasvalaan, joka taas isänmaallisuuteen, joka ei ole Siskon laji. 

Ehkä ihanteet saa itse valita, kunhan asettaa ne korkealle. 

(En osannut cropata kuvaa äkkiseltään pienemmäksi!). 

Sanallinen prosessin kuvaus kuitenkin löytyy. Oppilaan täytyy noin kymmenessä eri  vaiheessa "varmistaa" ja "tarkistaa" että todistuksen kirjoitaminen edistyy ja opintorekisterissä ovat asiat kohdallaan. Valmistumishalukkuus pitää ilmoittaa erillisen webtoiminnon kautta. Opintotoimistoon pitää toimittaa papereita. Valviralle pitää maksaa terveydenhuollon ammattihenkilön rekisteröimismaksu (terveydenhoitajaksi valmistuessa kaksi kertaa, koska rekisteröityminen tapahtuu erikseen sairaanhoitajaksi). "Esteettömystodistukseen" pitää hakea nimiä sieltä ja täältä todistamaan, että koulun kirjastolla tai vahtimestareilla ei ole vaateita minua kohtaan ja palauttaa tämä ajoissa opintotoimistoon. 

Ja vielä pitää muistaa kertoa, kuinka monta omaista tai ystävää on tulossa valmistujaistilaisuuteen, ja opastaa heitä, että "jokaisen todistuksensaajan jälkeen ei taputeta, aplodeerataan koko valmistumisryhmälle kerralla". 

Kaikkia kahtasataa neljääkymmentä pistettä ei todellisuudessa ole hakattu kiveen. Opettajat joutuvat viimeisistä kursseista merkitsemään suoritukset etukäteen, mutta heillä on valta ottaa ne poiskin, jos en toimitakaan vihoviimeisiä luentopäiväkirjoja tai osallistu portfolioseminaariin tai osallistu "Terveydenhoitajan asiantuntijuus" -luennoille, joille on kerätty kaikenmoista sinänsä ihan kiinnostavaakin sälää kuten parisuhdeväkivallan tunnistamista tai järjestökenttään tutustumista tai omien rokotustaitojen arvioimisen työkaluja. 

Viimeinen harjoittelu on takanapäin sekin! Myönnän suoraan, että vähän tylsistyin neuvolaharjottelussa, olisin kaivannut ottaa vastaan haasteita työntekijänä, opiskelijan asema oli liian leppoisa. Niillä opiskelukavereilla, jotka saivat paikan - niitä oli varattu aivan liian vähän - avoterveydenhuollosta (terveysasemilta siis vastaanotto/akuuttityöstä) oli enemmän uutta opittavaa tässä harjoittelussa, sitä kun oli aiemmin harjoiteltu vain kaksi kuppaista viikkoa vuosi sitten.  

Kuppaista kuvainnollisesti. Enemmänhän kupan kanssa ollaan tekemisissä neuvolassa, jossa kuppatestilähete tehdään joka ikiselle raskaana olevalle. 

Onko opintoja riittävästi, liikaa, liian vähän? Onko turhaa/hyödyllistä? Voiko aiempaa koulutusta mitenkään hyödyntää opinnoissa? Minusta tuntuu pikkuisen ristiriitaiselta kun nykyään toitotetaan terveydenhoitoalan työvoimavajetta ja opinnot on kuitenkin tehty entistä pitemmiksi. Eräs ystäväni lopetti kätilöopinnot alkuunsa, kun koki että suuri osa tunneista oli silkkaa ajanhukkaa eikä sellaista jaksa 4,5 vuotta...

Opintoja on riittävästi, kiitos kysymästä. Ei liikaa oikeastaan, mutta me pääsemmekin kätilöitä puolta vuotta vähemmällä. Aiempaa koulutusta voi hyödyntää juhlapuheissa - Metropoliassa on mahdollista hakea aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista vaikka aiemmasta osaamisesta ei olisi mitään papereita, ja tällä voi saada hyvityksiä opintojaksoista - mutta käytännössä luulen sen olevan hyvin hyvin hyvin vaikeaa, koska opettajat eivät meinaa millään uskoa edes, että muussa koulussa suoritettu vastaava opintojakso "on käsitellyt tätä juuri tästä näkökulmasta" ja hyväksiluvut ovat vaikeita saada.

Aiemmasta osaamisesta on tietysti hyötyä yleisesti opiskelussa: ammattikorkea ei todellakaan ole akateemisesti mikään puurtamista vaativa laitos, ainakin jos tyytyy ei-ihan-parhaisiin arvosanoihin. En osaa edes kuvitella miten vähällä tentti- ja kirjallisten töiden osaamisella saa sen ykkösen jolla vielä pääsee läpi.

Eniten turhauttaa ja harmittaa se, että näennäiseen tieteelliseen ja hoitamisen ideologiseen "osaamiseen" uhrataan niin paljon opintopisteitä, joilla voisi hankkia edes vähän vankempaa osaamista ns. kovista aineista: fysiologiasta, farmakologiasta, lääketieteistä, mikrobiologiasta.... Koko opiskeluajan toistuva kaava oli, että näiden aineiden opintojaksot oli pakattu täyteen tietoa, eikä oivaltavaa oppimista ehtinyt tapahtua, vain ulkoaoppimista lyhyellä tähtäimellä. 

Opinnäytetöiden prosessi on... sanoisiko farssi vai tragedia? Opiskelijat jätetään aivan liian yksin tekemään töitä, joiden sisältö on vähemmän tärkeä kuin muoto.

Kaiken tämän sanottuani tunnustan, että koen saaneeni hyvän koulutuksen ja opetuksen olleen paikoin oikein laadukasta. Paljolti kiitos tästä kuuluu itselleni ja myös koulukavereille, joiden kanssa on vallinnut opiskelun eikä luistelun henki.

Taidan antaa meille pokaalin!!

Ei sillä, etteikö töihin pääsisi. Pääkaupunkiseudulla ainakin on hoitoalalla työpaikka varma, mutta ei sitä nyt ihan sentään voi valita mihin menee - ainakaan jos haluaa vakituisen paikan. Ja mikä tylsintä: terveyskeskukset supistavat kesän ajaksi toimintaa, eikä sijaisia juuri palkata, joten nimenomaan terveydenhoitajan töitä on huonosti tarjolla.

Työnantajan kannalta lyhytnäköistäkin tuommoinen: juuri näin saadaan varmasti tavallista isompi prosentti valmistuvista terveydenhoitajista sittenkin jäämään sairaanhoitajan töihin.

Itsekin olen menossa kirurgiselle puolelle kesäksi vahvistamaan sitä sh-osaamista. Josko sitten olisi valmiimpi vaikka keikkailemaan, parasta työpaikkaa odotellessa.

Työvoimatoimiston hakua "terveydenhoitaja - Helsinki" tulee taas katseltua paljon. 

Lueskelin tässä oman blogin aiempia merkintöjä ja kauhistuin tätä mokaluetteloani kahden vuoden takaa. Hermostuttaa ihan älyttömästi mennä töihin, ja tiedättekö: tuohon samaan paikkaan!

Suurin osa luokkakavereista on saanut opinnäytetyön valmiiksi, ja sitten piti tehdä toinen. Kaksoistutkinto, kaksi opinnäytettä. Onneksi toisessa ei tarvitse jokaista vaihetta (ideavaihe, suunnitelmavaihe, toteutusvaihe, hyödyntämisvaihe) vetää niin vimpan päälle, ja kun ensimmäinen tuo opintopistetilille 15 pojoa, niin toinen on vain 5 arvoinen. Itse tein toisen vielä suuressa ryhmässä, aika toiminnallisena tapahtumapäivän toteuttamisena, niin että kevyttä oli. Aika ihmeellistä, kun tiedonhalun tai vaikka tulostamisen urakkaa jakaa 13 kaveria!

Ensimmäiset tulevat viimeisenä sanotaan Raamatussa ja se näyttää pätevän myös opinnäytetöihini.... eli se ensimmäinen on kesken edelleen ja paljon huonommassa jamassa. Oli virhe haukata liikaa ja kurkottaa tähtiin, ja oli virhe lähteä omille poluille, ja oli virhe tehdä työ yksin. Onneksi mikään näistä ei ole ollut kohtalokas virhe ja tässä viimeisinä kuukausina sitä kuulkaa kehittyy huikeasti itselleni aina vaikeassa "kunhan nyt jotenkuten rima ylitetään" -asenteen viljelemisessä.

Samalla asenteella on toteutettu pakollinen portfolio ja edellisessä entryssä mainittu liiketoimintasuunnitelma. Joka muuten paljasti, että nerokas kotineuvolaliikeideani ehdottomasti ei tulisi kannattamaan sellaisenaan.

On myös puhuttu resursseista ja priorisoinnista. Mahdollisimman paljon ennaltaehkäisevää ja varhaista hoitoa mahdollisimman monelle, vai superkallista huippuluokan elämääpelastavaa sankarikirurgiaa muutamalle? Tähän on helppo vastata, kunnes joku oma läheinen on sen superkirurgin tarpeessa...

Opintojaksolla saatiin muuten kokea harvinainen valinnanvapaus. Opettaja antoi meidän valita, haluammeko mielummin a) tehdä tentin jossa tentitään YKSI lukuisista kirjavaihtoehdoista (saa itse valita) + luennot, vai b) kirjoittaa - yksin tai ryhmässä, miten vain - noin viisisivuisen kirjallisen työn annetuista aiheista joita oli laaja valikoima, vai c) tehdä liiketoimintasuunnitelman kuvitellulle tai todelliselle yritykselle.

Eikä kaikkien edes tarvinnut valita samaa, vaan jokainen sai valita itse. Ihmeellistä. Taitaa olla ope vetänyt näitä kursseja aika kauan!

Kuvassa terveydenhuollon raha-asioita Amerikassa: